tuholaiset


Pyhän Swithuninpäivän aatto. Tänään oli sateeton päivä, toivottavasti myös huomenna. Ellei, niin sitten sataa 40 päivää huomisesta eteenpäin. Pilvet olivat kuin lapsuuden kesäpäivänä: suuria ja valtavia olentoja jotka liikkuivat taivaan sinessä kuin puhtaan valkoisiin puetut kuninkaalliset. Juhlallisesti. Kaikkien puutarhureiden pyhimystä juhlittiin palstalla juomalla coca-colaa ja kotiin palattua syömällä kääretorttua ja jäätelöä. Ja juomalla lisää coca-colaa.

Red Kuri – talvikurpitsa. Ihmiskunnan ensimmäinen säilyketölkki valmistumassa.

Pyhä Swithun sentään! Palstalla olivat rikkaruohot riehaantuneet. Se mikä näytti viikko sitten pieneltä ja täysin harmittomalta, oli kasvanut viikossa 20-30 cm pitkäksi, tiheäksi viidakoksi. Viime viikonloppuna tehty putsausurakka oli kadonnut jäljettömiin.

Rikkaruohot peittivät myös etanaravintolan pöydät ja tuolit (kivet) sillä seurauksella, että palstalle oli pesiytynyt pariin kolmeen paikkaan oikein iso populaatio otuksia jotka olivat ahmineet ainakin härkäpavun lehtiä. Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta.

Kiitos vaan, teidän säätutkaimienne mukaan huomenna on pouta, mutta ikävä tehtäväni on häätää teidät kauemmaksi. Kannoin siis etanoita pois ja siivosin palstaa neljä tuntia.

Tervetuloa illalliselle! Harakat, varikset tai keitä olettekin jotka olette käyneet etanaillallisilla. Nyt ravintola on taas raivattu esille ja pöytiäkin on enemmän. Tulkaa pliis pian.

Kaunis tuntematon

Muutoin kasvit ovat pitäneet kosteasta ja tasaisen lämpimästä säästä. Red Kuri kukkinee kohta ja peruna. Sipulit alkavat olla jo nyt valtavan kokoisia.

Palstan viereisellä niityllä kukki monenmoiset kukat, seassa liitteli jokunen valkoinen perhonen ja kimalaisia. Sen kauneus oli ilo silmälle, sielulle.

Kaunis tuntematon (2). En tunne niittykukkien nimiä, mutta tämä oli erityisen kaunis.

Palstatien vieressä kasvoi tämä, vanha tuttu, silmä muistaa, mutten muista nimeä.

Mainokset

Viime vuonna tähän aikaan ensimmäiset kurpitsat kukkivat, oli helteistä ja lämmintä. Siitä kurpitsat pitävät. Tänään oli lämmintä ja aurinkoista, leppeä ilma. Kunpa vain ilmat nyt pysyisivät muutaman viikon tämmöisenä. Muutoin jää kurpitsasato tosi pieneksi. Red Kuri (talvikurpitsa) on kasvanut hiljakseen, muut ovat vasta hennosti aluillaan. Kurpitsasato voi silti jäädä tänä vuonna pieneksi, luonto antaa sen minkä antaa.

Munakoiso on tämän vuoden Yllättäjä. Luulin sen jo heittäneen henkensä, oli niin riutuneen näköinen kylmien öiden ja rankkojen sateiden jäljiltä. Laitoin maanpinnalle sille kuivuneista heinistä suojaa ja pieni heinäkate oli edistänyt ilmeisesti toipumista sillä se (ne kummatkin, taimia on kaksi) teki kukkaa. Tässähän voi käydä vielä hyvin.

Perkasin penkkejä koko iltapäivän ja huomasin ystävien rientäneen apuun lehtokotilo pulmassani. Palstallani on paljon kiviä, olen niitä kasannut sinne sun tänne. Huomasin, että yhden ison kiven ympärillä oli kotilon kuoren kappaleita, niitä löytyi lopulta parista muustakin paikasta jossa oli kiviä. Palstalla pidetään siis etanaravintolaa ja nautitaan etanaillallisia kiven päällä istuen tai etanan kova kuori rikotaan kiven päällä. Illallispöydässä ovat istuneet ehkä harakat tai varikset. Kiitoksia! Esitin heille myös toivomuksen: etteivät kantaisi ruokaa eteensä enempää kuin syövät, sillä elossaolevia lehtokotiloita löytyi myös.

Ja koska tänään, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, oli lämmintä, se tietää lämpimiä säitä tästä eteenpäin. Niin sanoo puutarhurien perinnetieto ja sen uskon varassa eletään kesää eteenpäin.

Tuo valkoinen ei ole lunta. Ne ovat lämpöharsoja, koska on ollut niin kolea alkukesä niin niitä on yhä pidettävä joidenkin kasvien suojana.

Etanaravintolan pöytä ja illallisten jäljet. Kuvassa juuri ja juuri näkyviä pieniä lehtokotilon kuorien kappaleita.

Munakoiso kukkii. Lehdistä huomaa kuinka se on kärsinyt, mutta on toipumassa, uusia lehtiäkin näkyvissä.

Isoäidilläni oli tapana sanoa, että elämä tasaa. En ymmärtänyt sitä silloin kun olin nuori, mutta luulenpa jo sen ymmärtäneeni. Isoäitien viisaus on kirjoitettu myös Cervantesin romaaniin Don Quijote. Päähenkilö herra DQ taistelee vain tuulimyllyjen ja olemattomien vihollistensa kanssa ja siteeraa miltei aina muinaisia filosofeja: ”kuten sejase tai tuojatuo ammoin jo sanoi”, mutta hänen kanssakulkijansa ja hyvä ystävänsä Sancho Panza siteeraa enimmäkseen isoäitiään tai esivanhempiaan ja muita sukulaisiaan.

Sadetta on piisannut ja koleita öitä, palstalla kasvit kasvavat hitaasti, paitsi rikkakasvit jotka kasvaa rehottavat olipa sää mitä hyvänsä. Kosteudessa viihtyvät myös lehtokotilot joita vaikuttaa olevan palsta-alueen tuntumassa tänä vuonna erityisen runsaasti, myös runsaslumiset talvet auttavat niitä.

Niiden karkoitukseen piti hakea apua kirjastosta. Löysin brittiläisen Duncan Crosbien pienen puutarhakirjan Tips from the Old Gardeners (Puutarhurin perinnetietoa, suom. Reetta Tilvis, Kustannus Oy Arkki 2009).

Merisuola ja/tai merilevä karkoittaa lehtokotilot. Merilevää en tähän hätään lähtenyt merenrannoilta keräämään vaan ripottelin karkeata merisuolaa ja karkeata hiekkaa palstan reunoille. Suola ei kaikille kasveille sovi, joten sitä pitää ripotella vähän kauemmas tai laittaa vain karkeata hiekkaa tai soraa. Lehtokotilo kiertää teräväreunaiset hiekanmurut ja suolasta se ei pidä lainkaan. Kirjasta löysin myös hyvän vinkin savimaalle joka pinnalta kuivuessaan muuttuu kivikovaksi. Kova pinta kannattaa nakutella hajalle, jolloin ”savijauhe” toimii vähän kuin kate: se hengittää ja päästää kosteuden läpi.

Kirjassa on mainioita perinnejuttuja. Eräs niistä liittyy säihin ja laitan yhden katkelman joka sopii hyvin sateiseen kesään:

Jos heinäkuun ensimmäisenä sataa, jatkuu sade vielä neljä viikkoa; ja jos vältämme kuun alkamisen ansan, odottaa 15.päivä uhkaavana: jos pyhän Swithunin päivänä sataa (15.7), se jatkuu neljänkymmenen päivän ajan (eli elokuun 24. päivään asti). Pyhää Swithunia ei kukaan muista mistään muusta kuin tästä sanonnasta edes Brittein saarilla, mistä sanonta on peräisin.

Vaan auta armias! Nykymeteorologit ovat historiaa tutkiessaan huomanneet, että sanonnalla onkin vinha perä. Sää heinäkuun keskivaiheilla antaa suuntaa sille, millainen sää vallitsee elokuun 24. päivän paikkeille saakka.

Nähtäväksi jää kuinka tämän kesän sää kehittyy, saisi kyllä vähän aurinko näytellä naamaansa, kurpitsat ainakin tarvitsisivat enemmän lämpöä kasvaakseen.

P.S

Gerardin kuuluisassa kasvikirjassa vuodelta 1597 kerrotaan, että ruusunmarja lohduttaa kylmiä, heikkoja ja voimattomia aivoja mitä parhaimmalla tavalla! Ehkäpä siksi huomattavimmat henkilöt muinaisessa Roomassa pitivät ruusunmarjaseppeleitä kaulallaan – Duncan Crosbie

****

Parvekkeella kukkivat kuudessa ruukussa tomaatit ja kahdessa ruukussa paprikat. Kauniisti.

amish-tomaatti

Black Cherry kirsikkatomaatti

Paprika

Kissanminttu

« Edellinen sivuSeuraava sivu »