tuholaiset


lehtokotilon nautinto

Olen hyväksynyt teidät, suostunut teidän ahneeseen valloitukseenne. En ymmärrä, enkä tunne mitään halua ymmärtää teidän pakkomielteistä haluanne tuhota kaikki minkä olen kehoni voimilla laittanut alkuun ja vain toivonut etten saisi silkkaa pötyä pöytään vaan ruokaa. Hyvää ja  kunnollista ravintoa. Sitä ei tule eikä ole, koska teillä ei ole kuin samanaamakulttuuri.

etana-art

Olen seurannut teidän täysin estotonta sikiämistänne ja jakautumistanne sekä samuutenne kollektiivista toistoa, ja minua inhottaa se lajityypillinen ominaisuutenne monistua, vain samoiksi. Samiksiksi. Loputon ahneutenne ja täysin kyltymätön röyhkeytenne elää kaikkien palstakasvien luona, tuhoaa ne. Se saa minut lievän sekasorron ja pienehkön surun valtaan. Otan talteen sen minkä jäljelle jää. Maissit ovat kohta valmiit poimittaviksi, muutaman päivän sisällä.

tuulentunut sokerimaissi

Ruts. Ruks. Ruts. Ruks. Palstakenkien alla rusahtelee, vaikka asettaisin askeleeni kuinka vain. Joka askeleella tiedän, että nyt joku kuoli. Nostan porkkanat maasta.

Nämä pääsevät keittoon.

Istun ja katselen kukkien hiljaista keinumista illan valossa. Sirkat sirittävät, on eräs elokuun ilta. Ympärillä hehkuvat värit.

ringblomma

unikko

 

Keskellä yötä istun ikkunan ääressä ja katson valomerta kaupungin ympärillä, kaukana jymisee kuin suuri sotajoukko piirittäisi kaupunkia. Pelottaa. Tätä tunnetta saavat kokea ne ihmiset jotka elävät sodan ja väkivallan täyttämissä kaupungeissa viikkoja, kuukausia vuosia tai pakenevat henkensä kaupalla.

Munakoiso kukkii, sitkeä sissi.

Lidia Ginzburg kertoo Leningradin piirityksen päiväkirjassaan siitä mitä ihmiselle tapahtuu sellaisissa oloissa. Kaikista ei tullut petoja toisiaan kohtaan, vaikka monista tuli, jotkut säilyttivät ihmisyytensä ja sivistyksensä. Sanotaan, että vaikeissa oloissa ja tilanteissa maskit putoavat ja esille tulee vain se, mitä ihmisessä todella on.

Red Kuri – talvikurpitsa

Istun sisällä ja on keskiyö. Tiedän, että se on ukkonen joka tekee taivaan kirkkaaksi, ja tiedän että se loppuu. Lopusta pitää huolen myös etanoiden olutseura. Tyhjensin palstan etanabaarit ruumiista, joita olikin iso läjä. Kaadoin uudet juomat tiskille. Siivosin palstaa ja olin paremmassa kuin hyvässä seurassa lauantaina, tutkittiin niittykukkia.

Maissi

Tänään istuin pitkään palstalla. Siellä ihmisestä katoaa kaikki epäoleellinen ja puutarhurista tulee osa jotakin suurempaa. Suhde elämään muuttuu kevyemmäksi. Puutarhuri on osa jotain ihmeellistä, ihmettä. Hän on sen mahdollistaja ja tärkeä osanen tuota luomisen tapahtumaa. Tätä on luovuus. Arvaamattomuutta, ennakoimattomuutta. Läsnä se jolla ei ole nimeä. Kuten kirjallisuudessa, siinä on oltava se näkymätön, se kolmas, se jolla ei ole nimeä.

Sipuli

Auringonkukkakummulla on myöhemmin kesällä komeat värit.

Pyhän Swithuninpäivänä sataa. Sopivasti. Ei varsinaisesti edes kastu. Palstapaita kostuu hartioista, puuvillahousujen lahkeet imevät polviin asti vettä, palstakengät mutaantuvat ja sukat ovat kotiin palattua ihan saviset, mutta mikään ei estä nauttimasta puutarhahommista.

Jos  tämä säätyyppi jatkuu tästä eteenpäin 40 päivää, kuten Pyhä Swithun povaa, niin se on hyvä. Ei tarvitse kastella, kun luonto on nyt päättänyt hoitaa sen homman. Mikäli lämpötila pysyy parissakymmenessä  asteessa niin osa kasveista viihtyy hiton hyvin, kasvaa ja kukoistaa.

Munakoiso menetti kukkansa joku aika sitten, ajattelin että nyt se on sitten sen loppu, vaan ei, se tekee urheasti taas uusia kukkia. Kesän Yllättäjä!

Ostin menomatkalla kaupasta merisuolaa sekä olutta. Etanoille. Niitä on liikaa ja monessa paikassa paitsi kurpitsojen lähellä. Kurpitsojen varsissa on piikkejä joita ne eivät siedä. Poimin niitä pari purkillista ja muutin kauemmaksi. Ripottelin kaksi kiloa merisuolaa palstan laidoille ja kaadoin  olutta foliovuokiin. Sinne ne hukkuvat, kuten eräät ihmiset, olutkaukalon äärelle.

Kurpitsa on piikikäs, ja etanat eivät lähesty sitä.

Nyt etanaravintolan listalla on myös hollantilaisessa lager-oluessa marinoituja etanoita. Tervetuloa, ystäväni  linnut! (Linnut pelastavat kaikissa myyteissä ja saduissa päähenkilön pulasta, toim. huom.)

Kaunis ja ei-enää-tuntematon: Rohtopurasruoho (mikä mainio nimi), kuvan alareunassa olutkaukalo etanoille.

Tutkin kauniin ja tuntemattoman. Se on Rohtopurasruoho – kiitos vihjeestä HP.  Niitä löytyi yhteensä seitsemän yksilöä palstan kahdelta sivulla. Harvensin niiden ympäriltä muita kasveja vähän harvemmaksi, jotta voivat kasvaa vähän väljemmin. Sitä kutsutaan myös iloruohoksi.

Puutarhaelämässä tulee eteen aina jotain uutta ja jännää, siksi säätila ei ole koskaan huono tai kurja. Pieni kesäsade ei haitannut oloa eikä eloa. Sadekamppeissa palstallaan touhunneen palstakamun kanssa vaihdettiin tärkeimmät jutut. Mikä parasta, kotona oli vielä kääretorttua jäljellä. Ja kylmää cocacolaa.

Rohto puras. Siis: rohtopurasruoho.

Seuraava sivu »