merkintöjä


Maaliskuu:
Viime yönä oli pakkasta. Joki oli jäätynyt uudestaan. Sen pinnalle oli yön aikana tullut ohut kirkas lasinen pinta, jonka päälle oli satanut puuterilunta. Aivan kuin joki olisi saanut sokerikuorrutuksen. Ei ole ollut näin koleaa maaliskuuta koskaan, ajattelin. Muistiin ei ole luottamista, edes maaliskuun säiden suhteen. Tämän päiväkirjan kirjausten mukaan maaliskuut ovat olleet melkolailla samankaltaisia.

https://takapihantarhuri.wordpress.com/category/maaliskuu/page/3/

tulppaanit
Huhtikuu:
Alkamassa on seitsemäs vuosi palstaelämää. Tämän vuoden palstan numerossakin on seitsemän. Luvun seitsemän sanotaan olevan myyttinen luku. Satujen, tarinoiden ja legendojen perusluku, pyhä luku. Vanhat tarinat ovat ihmiskunnan viestejä kaukaisesta maailmasta. Tarinat ja niihin liittyvät merkitykselliset luvut elävät edelleen kertomuskulttuurissa, kirjallisuudessa ja muussa taiteessa.

jaloleinikko_mukula

Ja arjessa. Viikonpäiviä on seitsemän. Pyhäpäivä on seitsemäs päivä. Levon päivä.  Levollinen vuosi palstaelämästä, koska sen hoitoa rajoittavat elämässä juuri nyt eteen tulevat muut elämänasiat, joten tänä kesänä ei huhkita niin rajusti ja reippaasti kuin edellisinä vuosina. Mutta palsta on ja pysyy.

Joku kolmesta kauniista.

Joku kolmesta kauniista.

Toukokuu:

Se semmoinen kammotus kuin some.
Sosiaalisen median käyttöä ovat yhä tekstiviestit (maksuton versio: whatsapp), skype (maksuton puhelin) ja sähköpostit (kirjeitä ystäviltä ja ystäville). Ne ovat sosiaalista yhteydenpitoa, aivan kuten lankapuhelin aikoinaan ja kirjeet sekä postikortit. Tekstiviesti on ollut pitkäikäinen it- innovaatio, jota suunnittelijat eivät edes alunperin suunnitelleet yleiseen käyttöön. Ihmiset vain ottivat sen omaan käyttöönsä.

jaloleinikki_2

Puutarhatietoutta saa runsaasti avoimesta verkosta, sen lisäksi sitä saa ja voi jakaa erilaisten sovelluksien avulla ihmiseltä toiselle. Tuntemillani puutarhaihmisillä on jokin älylaite ja joku sadoista sosiaalisen median sovelluksista käytössään. FB -sovellustakin voi käyttää monin tavoin ja moniin tarkoituksiin. Sen voi muokata omiin käyttötarpeisiin sopivaksi ja rajata pois kaikki epäoleellinen, turha ja tarpeeton. Märehtiminen ei hyödytä talouskasvua, mutta ei siitä ole hyötyä kansantalouden ison kuvan – makrotalouden – ulkopuolellakaan. Mikrotaloudet todennäköisesti selviävät paremmin. Aina.

bofapeldoorn_1

Lankapuhelin ja mustavalko-tv aikakautena vihaviestejä lähettelevä tuhrasi sormensa erikeepperiin liimatessaan kirjaimia vihaviestiinsä, se kirjekuorikin oli ostettava itse ja postimerkki. Nyt häirikköihminen käyttää tohinaansa tietokonettaan. Jokainen joka on saanut outoja viestejä tai raivokkaita purkauksia sähköpostiinsa tietää ihmistyypin.

bofapeldoorn_2
Some on sosiaalisuutta ja yhteydenpitoa, ei sen kummallisempaa. Ja kieli, se on kommunikaatiota, siltojen rakentamista ihmisten välillä. Merkitysten silloilla kohtaamme, jos koskaan. Sanojen siltaa pitkin eteenpäin.

Kesän 2015 palstamerkinnät tiivistelmänä.

Aika vähiin on kesälomat kutistuneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Suuri elämänmuutos: ei kesälomia, paitsi tänä vuonna marraskuussa jokunen päivä. Olin koko kesän töissä. Tänä kesänä ei sentään kasteluhommia juuri tarvinnut tehdä. Vettä tuli koko taivaan leveydeltä ja korkeudelta, ja ihan riittävästi.

Jos taivaassa asustelee muitakin kuin luonnonvoimia, niin ne kyllä pitävät rokkikansasta. Ruisrockista. Rokkiviikon aikana sai kanniskella täysiä kastelukannuja. Silloin oli keskikesän ainoa todellinen helleviikko.

Toukokuu oli kohtalaisen lämmin, ihan normikevät. Maankääntöhommiin ja penkkien tekoon meni se sama 4-5 viikkoa kuin joka vuosi, vaikka oli kaksinkertainen työmäärä. Kokonainen aari. Tänä vuonna mukana oli alkuun kamu, joka teki penkkejä tarmolla ja syvältä. Penkkien teko on savisessa ja kivisessä maassa heviä hommaa. Toukokuu meni maanmuokkaustöissä, keräsin kiviä sekä tein istutuspenkkejä vapaa-ajat. Kannoin palstalle lisäksi kuusi 50 litran puutarhamultaa. Savimaa tarvitsee usein kevennystä. Kasvien juuret kärsivät liian tiukasta maasta.

Kesäkuu oli viileä. Milteipä kolea. Viime vuonna oli samoin ja kasvit eivät oikein tahtoneet lähteä kasvamaan. Peitin tänä vuonna istutukset tarkemmin lämpöharsoilla ja erityisesti pavut pitivät peitoistaan. Tuli todella hyvä papusato, osa pavuista piti jättää maahan kun elokuun lopulla niitä tuli jo ämpärikaupalla. Kesäkurpitsat alkoivat kasvaa vasta kesäkuun loppussa ja heinäkuun loppupuolella ensimmäiset olivat kypsiä. Talvikurpitsoille kesä ei ollut suotuisa, koska tarvitsevat pitkän kasvuajan.

Elokuussa alkoi olla jo viileitä öitä ja viileys tyrehdyttää kurpitsan kasvun. Elokuussa oli lyhehkö lämmin jakso, mehiläiset riensivät apuun. Kurpitsojen kukkabaareissa kävi kova kuhina, mutta apu tuli liian myöhään. Sateinen alkukesä rajoitti pölyttäjien ja perhosten elämänehtoja. Valkoisia perhosia oli lennossa paljon enemmän loppukesästä kuin alkukesästä, jolloin ne ovat yleensä liihotelleet kuin suloiset silkkiset paperipalat ilmassa. Pölyttäjien kato johtui ikävä kyllä myös ilmastokysymyksistä.

Syyskuu ja lokakuu olivat lämpimiä, vain iltaisin ja öisin oli viileää. Marraskuu tuli äkisti. Pimeät illat ja koleankosteat yöt. Kylmät tuulet ja sateet hallitsivat koko marraskuuta.

Tämän vuoden sääolot suosivat erityisesti perunaa ja papuja sekä sipuleita. Muilla olikin sitten vähän vaikeampaa. Pakastin on sateisesta kesästä huolimatta täynnä ruokaa ja muihinkin talouksiin sitä on riittänyt. Ei huono vuosi ollenkaan.

Huomisesta alkaen: 24 kuvaa palstalta ja partsilta. Puutarhurin Kuvapäiväkirja vuodelta 2015.

Ensimmäinen kesäsade on puutarhurin kaste. Sitä ei paeta kotiin. Jos pusakassa on huppu, sen voi vetää pään suojaksi. Jos pusakka ei pidä vettä kastuu, mutta sekään ei haittaa tosipuutarhuria. Tosipuutarhurille pieni sade on pyhää vettä, jota näkymättömät voimat vain pirskottelevat ympäriinsä.

Lentosade on sadetta joka lentää ilmassa. Se on aivan kuin joku kulkisi sumutinpullon kanssa suhauttelemassa vettä milloin mistäkin suunnasta. Pilven itkusade on taas sadetta, joka kestää 5-10 minuuttia, harvoin pidempään. Jos sataa rajusti yli 15 minuuttia, ja on tarkistanut pilvien koon sekä värin, niin voi olla että on lähdettävä kotiin. Muuten ei. Puutarhurisihminen on sellainen, että se tekee istutuspenkkejä sateessa ja tuulessa, toki myös silloin kun aurinko paistaa. Viikolla en ole työpäivien jälkeen jaksanut mennä, joten palstatyöt ovat viikonlopun säiden varassa.

lapio
Hautasin Mozartin kuulat mullan alle. Mozart on toinen perunalajikkeeni tänä vuonna. Ja toinen on Siikli. Molemmat ovat hyviä ja terveitä lajikkeita ja kasvavat hyvin Suomen oloissa. Osa sipuleista ja pavuista on päässyt myös jo maan syliin.

Penkkien teko on todella työlästä savimaassa, jossa on lisäksi paljon aivan kaikenkokoisia kiviä. Tänä vuonna hankin muutamia 50 litran säkkejä puutarhamultaa maanparannusta varten. Viime vuonna se auttoi joidenkin kasvien menestymistä. Noin kaksi kolmannesta kasveista on vielä laittamatta. Tänä vuonna otin kokonaisen aarin. Se teettää töitä vähän enemmän kuin puolikas, mutta en viljele yhtään enempää. Laitan kasvit väljemmin ja teen leveämmät polut penkkien väliin.

kivien kasaus

kivien kasaus

Erityisen ilahduttava uutinen on, että kirjailijoiden ammatilliset liitot ovat tietokirjailijoiden aloitteesta yhdessä esittäneet kannanoton kirjastojen puolesta. Vihdoinkin! Tätä on saatu odottaa. Jo tuhottuja useiden tuhansien niteiden kokoelmia se ei tuo enää takaisin eikä suljettuja kirjastotiloja, mutta tästä liikahduksesta voi olla todella iloinen.

Ympäri Suomea on syntynyt jo useita vapaaehtoisten kansalaisten pyörittämiä kirjastoja, joihin on saatu  pelastettua lakkautettavien lähikirjastojen kokoelmia. Nämä vapaaehtoisvoimin toimivat ei-viralliset kirjastot tekevät kulttuurihistoriallisesti merkittävää työtä. Elämme hyvin tuhovoimaista aikakautta. Jos yleiset kirjastomme leikataan kuoliaaksi, menetämme todella paljon arvokasta yhteistä henkistä perintöämme.

Puu tunnetaan vain hedelmistään!

kukkivat

Seuraava sivu »