marraskuu


Kesän 2015 palstamerkinnät tiivistelmänä.

Aika vähiin on kesälomat kutistuneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Suuri elämänmuutos: ei kesälomia, paitsi tänä vuonna marraskuussa jokunen päivä. Olin koko kesän töissä. Tänä kesänä ei sentään kasteluhommia juuri tarvinnut tehdä. Vettä tuli koko taivaan leveydeltä ja korkeudelta, ja ihan riittävästi.

Jos taivaassa asustelee muitakin kuin luonnonvoimia, niin ne kyllä pitävät rokkikansasta. Ruisrockista. Rokkiviikon aikana sai kanniskella täysiä kastelukannuja. Silloin oli keskikesän ainoa todellinen helleviikko.

Toukokuu oli kohtalaisen lämmin, ihan normikevät. Maankääntöhommiin ja penkkien tekoon meni se sama 4-5 viikkoa kuin joka vuosi, vaikka oli kaksinkertainen työmäärä. Kokonainen aari. Tänä vuonna mukana oli alkuun kamu, joka teki penkkejä tarmolla ja syvältä. Penkkien teko on savisessa ja kivisessä maassa heviä hommaa. Toukokuu meni maanmuokkaustöissä, keräsin kiviä sekä tein istutuspenkkejä vapaa-ajat. Kannoin palstalle lisäksi kuusi 50 litran puutarhamultaa. Savimaa tarvitsee usein kevennystä. Kasvien juuret kärsivät liian tiukasta maasta.

Kesäkuu oli viileä. Milteipä kolea. Viime vuonna oli samoin ja kasvit eivät oikein tahtoneet lähteä kasvamaan. Peitin tänä vuonna istutukset tarkemmin lämpöharsoilla ja erityisesti pavut pitivät peitoistaan. Tuli todella hyvä papusato, osa pavuista piti jättää maahan kun elokuun lopulla niitä tuli jo ämpärikaupalla. Kesäkurpitsat alkoivat kasvaa vasta kesäkuun loppussa ja heinäkuun loppupuolella ensimmäiset olivat kypsiä. Talvikurpitsoille kesä ei ollut suotuisa, koska tarvitsevat pitkän kasvuajan.

Elokuussa alkoi olla jo viileitä öitä ja viileys tyrehdyttää kurpitsan kasvun. Elokuussa oli lyhehkö lämmin jakso, mehiläiset riensivät apuun. Kurpitsojen kukkabaareissa kävi kova kuhina, mutta apu tuli liian myöhään. Sateinen alkukesä rajoitti pölyttäjien ja perhosten elämänehtoja. Valkoisia perhosia oli lennossa paljon enemmän loppukesästä kuin alkukesästä, jolloin ne ovat yleensä liihotelleet kuin suloiset silkkiset paperipalat ilmassa. Pölyttäjien kato johtui ikävä kyllä myös ilmastokysymyksistä.

Syyskuu ja lokakuu olivat lämpimiä, vain iltaisin ja öisin oli viileää. Marraskuu tuli äkisti. Pimeät illat ja koleankosteat yöt. Kylmät tuulet ja sateet hallitsivat koko marraskuuta.

Tämän vuoden sääolot suosivat erityisesti perunaa ja papuja sekä sipuleita. Muilla olikin sitten vähän vaikeampaa. Pakastin on sateisesta kesästä huolimatta täynnä ruokaa ja muihinkin talouksiin sitä on riittänyt. Ei huono vuosi ollenkaan.

Huomisesta alkaen: 24 kuvaa palstalta ja partsilta. Puutarhurin Kuvapäiväkirja vuodelta 2015.

Mainokset

Kirjallisuuden rinnastaminen seksiin tai ruokaan on viimeksi mainittujen aliarvostamista. Entäpä jos kasvimaailmasta hakisi metaforan kirjallisuudelle?

Huono kirjallisuus olisi ehkä pelkkä loiskasvi. Ne ottavat vain ravinteita muilta kasveilta, luovuttamatta mitään eteenpäin. Tulevaisuuteen. Yksivuotiset kasvit voisivat myös edustaa lyhytikäistä kirjallisuutta: nopeata kukintaa ja lyhyttä elinkaarta. Kauniita ja tarpeellisia hetken iloja, joita ihminen myös tarvitsee.

Nelikko

Neljän kopla

Näitä mietin, kun otin Amarylliksen sipulit sisään parvekkeelta.  Jaloritarinkukkien, tietenkin, aina tämän unohtaa. Ne ovat monivuotisia. Kotona on niitä neljän kopla. Viime joulun tienoilla yksi putosi jengistä pois, koska se oli juuriaan myöten loppuväsynyt.

Löysin kaupasta ennen uutta vuotta (2014), joulunpyhien jälkeen yksinäisen punaisen Red Knight -kukan sipulin. Sitä ei kukaan huolinut, lähikaupan myyjä oli ilmeisen helpottunut kun otin sen.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Jaloritarinkukat ovat saaneet olla koko kesän parvekkeella. Kaikki ne tekivät aivan hurjasti vahvoja lehtiä ja keinuttivat lehtiään hitonmoisessa helteessä onnellisina. Oikein lämmin, liki subtrooppinen, heinäkuun hellekausi sai ne voimaan todella hyvin. Nelikko kasvatti parvekkeen toiseen päätyyn melkoisen viidakon.

Lopetin niiden kastelemisen elo-syyskuun vaihteessa. Osa lehdistä lakastui omaa tahtiaan, osa oli leikattava. Saivat lokakuussa myös pientä kylmähoitoa, kun oli muutamia pakkasen puolelle menneitä öitä.

Otin nelikon sisälle ja vaihdoin uudet mullat. Kaikilla on todella hyvät ja vahvat juuret, joten saattavat jokainen tehdä kukkavarren tai useampia. Kaksi vanhinta sipulia (2010 ja 2011) ovat yhteisessä ruukussa ja joulun 2012 ja joulun 2013 sipulit omissa ruukuissaan.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Tiedän ja olen omin silmin nähnyt ritarinkukan, joka parhaillaan tekee ensimmäistä tämän vuoden kukkavanaansa, ja kymmenennen kerran. Kun kerroin tarinaa siitä ammattihortonomille, hänen silmänsä olivat lautasenkokoiset. Puhuimme siitä pitkään. Sipulikasvit edustakoon  klassikkokirjallisuutta, joka puhkeaa kukkaansa kun vain on lukija, joka lukee sen oikein. Joku joka yhä vain rakastaa sitä ja saa sen lukemisesta selittämätöntä iloa ja lohtua.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Machado de Assis onnistui tässä lohdutustehtävässä. Löysin hänen teoksensa Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (suom. Hilkka Mäki, Love-kirjat 1991) ja aivan sattumalta kirjaston poistohyllystä marraskuussa 2007. Oli todella tarpeen silloin.

Nyt löysin sattumalta kirjaston uutuuskirjahyllystä hänen novellikokoelmansa: Kuolematon ja muita novelleja (suom. Pirkka Valkama, Sammakko 2014). Kiitos kustantajalle ja kääntäjälle. Ja tietenkin: kirjastolle.

 

Sahramin mukulat ovat vielä kylmähoidossa jääkaapissa, saavat olla siellä vähintään marraskuun puoliväliin asti. Amarylliksen sipulit otin parvekkeelta sisätiloihin viime viikolla ja olen kastellut niitä varovasti. Kolme sipulia eri vuosilta: 2009-2010-2011.

Viime vuonna hankitusta nousee vihreä kieli. Kaksi muuta elävät hiljaiseloa vielä, toinen niistä ei tehnyt viime vuonna kukkavanaa, katsotaan kuinka tänä vuonna käy. Jotain ne aina kasvattavat. Jos ne kasvattavat vain lehtiä, niin ne keräävät lisäravintoa sipuliin. Tankkaavaat siis.

1.11.2012 (sipuli vuodelta 2011)

1.11.2012