lokakuu


ku_1

Syyskuun 23.pvä Ilomantsissa satoi lunta kerrottiin sääuutisissa. Täällä etelässä oli silloin lämmintä. On yhä lämmintä. Syyskuu ja lokakuun alku ovat olleet lämpimiä. Puutarhapalstoilla on vielä ruokaa, palsta-alueellaamme purkuhommat ovat käynnissä. Tämä vuoden proggis on ohi.

Purkuhommat ja siivous ovat joka syksyinen homma yksivuotisilla palstoilla. Lavat ja muut rakennelmat on purettava ja työkalut sekä muu roina on raijattava pois. Monivuotisella palstalla on toisenlaiset syyshommat. Tämä sopii elämääni nyt hyvin. Joka kevät on aloitettava aivan alusta ja joka vuosi palsta on ihan omanlaisensa todellisuus.

Kasveilla on rytmiikkansa joille ne ovat uskollisia. Iso osa kasveista on nyt jo lakastunut tai mätänemisensä alussa. Mätänemisestä syntyy väkevä ja pistävä tuoksu. Kun sulkee silmänsä ja vetää keuhkoihinsa ilmaa nenän kautta, niin tuntee ja tajuaa miten tuoksu vaikuttaa. Värikylläinen maisema ympärillä on osa silmänsäsulkenutta ihmistä, tämä on tärkeä hetki ennen talven pimeyttä.

Sunnuntaina oli jäähyväispäivä. Viimeinen kohtaus. Loppu.

viimeinen

Kannoin jäähyväisjuhlasta mukanani kotiin muutamia kurpitsoja, joista jokunen oli melkoisen iso ja kyssäkaaleja muovikassillisen. Ja persiljaa. Se kasvaa, vaikka sataisi lunta.

Loppukohtauksen jälkeen kiitoskimpuksi oranssinkeltahehkuinen kukkakimppu ohjaajalle, puutarhurisihmiselle, joka mahdollisti tämän kesän näytökset. Syvä ja keskinäinen kiitollisuuden tunne erotessa.

*
Puutarhapalsta on pieni vihreä teatteri.

Sen esitykset tapahtuvat joka vuosi samalla näyttämöllä, mutta tapahtumat kulkevat aina aivan omalakisesti, ja aivan yllättävillä tavoilla. Improvisaatioteatteria.

Tämä ainutkertaisuuden taidemuoto, teatteri, tallentuu katsojakokemuksena hyvin ainoastaan ihmistajuntaan. Muistan yhä vuosikymmenien takaisia teatteriesityksiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti, koska ne jakoivat merkityksellistä sisältöä.

Teatteriesitys on hetkien taidetta. Se on taidemuotona paljon likeisempi puutarhapalstanpidolle kuin AV-taiteelle tai telkkarille tai näyttöpäätetodellisuudelle. Teatteri on fyysistä, todellista. Elämä, jota elämme, muistuttaa paljon teatteria. Elämäkin on monilta osin myös sattuman ja kohtalon käsissä.

ku_3

Puutarhanhoito ja palstanpito on kesäteatteria. Kausikortteja ei jaeta, eikä niitä omisteta. Ainoa pääsylippu, jonka voi lunastaa, on oma halu tarttua tähän toimeen täysin tietoisena siitä, että se mikä tapahtuu, niin vain se tapahtuu. Sitä ei tahtomalla voi pakottaa tulemaan miksikään muuksi kuin se tulee.

Kun ihminen väittää kokeneensa elämänsä parhaimman Hamlet-teatterielämyksen youtube-videota katselemalla, niin hän ei tunne teatteria taiteenlajina. Ällistyin, kun luin tohtoriksi väitelleen ihmisolennon kokeneen suurimman teatterielämyksenä netissä.

Kun ihminen puhuu elokuvasta siten ettei ymmärrä elokuvan syvintä olemusta, niin tiedän ettei hänellä ole vielä sivistysihmisen tajuntaa. Sivistysihmisen tajunta ei ole, eikä elä näyttöpäätteen äärellä, vaan ihan muualla. Onnekseni, lähelläni on ihmisiä, joiden tajunta ei syki sometaajuudella tai somesydäntahdistimella.

 

timjami

Pieni vihreä teatteri!

Olet rakas todellisuus. Hyvin tärkeä osa sitä, että jaksan olla ja pysyä ihmisenä, kaiken sen keskellä jota elän. Erityisesti silloin kun elämä  todella koettelee. Silloin kun tuntuu, että joudun elämään todella surkean ohjaajan b-luokan tai d-luokan näytelmässä, osassa jota en edes halua edes opetella. Enkä edes opettele. Hah!

Pieni vihreä teatteri, kiitos kaikesta mitä sain nähdä ja elää tämän kesän aikana.

Rakastan sipulikukkia ja myös muita sipulikasveja.

Viime vuonna laitoin 22.9 tulppaanin sipulit ruukkuihin parvekkeelle. Nyt tämä mukava homma venähti lokakuulle. Laitoin tänään tulppaanin sipulit juurtumaan.

Oli todella komeata katseltavaa keväällä, kun valtavan hienot El Ninot kukkivat. Ne kukkivat kaikkein pisimpään. Light and Dreamy tulppaanit kukkivat kauniisti, mutta vain alle kaksi viikkoa.

Kun kukat lakastuivat, kannoin ruukut sisälle ja jätin kastelematta. Annoin niiden kuivua ja levätä. Sipulit olivat koko kesän varjossa, mullan sisällä. Ne olisi kai voinut ottaa sieltä ja kuivattaa ilmavassa paikassa, mutta ajattelin että samahan se kai on.

Yhdestä sipulista oli tullut kesän aikana monta...mullan alla tapahtuu ihmeitä.

Yhdestä sipulista oli tullut kesän aikana monta…mullan alla tapahtuu ihmeitä.

Kaivoin ne mullasta tänään ja kas, olivat tehneet jopa useita sivusipuleita. Irrotin sivusipulit pääsipuleista. Kuohkeutin mullan ja kastelin sen.

Istutin uudestaan El Ninoja kahteen isoon ruukkuun ja sekaan pieniä sivusipuleita. Light and Dreamy sipuleita kahteen ruukkuun yhdessä mustapunaisen Queen of the Night –tulppaanien kanssa. Ostin pari viikkoa sitten niitä ja Princess Irene –tulppanien sipuleita. Ne pääsivät viidenteen ruukkuun yhdessä.

Tässä >>> tummanpuhuva yön kuningatar ja tässä >>>  prinsessa irene.

Kevät näyttää jaksavatko vanhat sipulit tehdä kukkia. Uudet kyllä tekevät. Parvekkeella on pidettävä hyvä huoli siitä etteivät sipulit jäädy. Viime talvena peitin ne kunnolla sanomalehdillä, lämpöharsolla ja kun tuli kovimmat pakkaset heitin päälle vielä vanhan räsymaton.

Hyvin selvisivät. Odotusaika alkoi tänään.

Lisää ja lisää hilloa! vaativat suomalaiset kirjailijat joita luetaan salaa ja ihan ilmaiseksi kirjastoissa sekä kouluissa, päiväkodeissakin luetaan satuja eikä makseta tekijänoikeuspalkkioita. Kauheata! Suomalaiset kirjailijat elävät surkeissa oloissa ja palelevat nälkäisinä.  Inhottavat sekä ahneet lukijat lukevat heidän suuria henkisiä ponnistuksiaan, ja ihan ilman että maksavat suoraan taiteilijan tilille yhtään mitään.

Hilloa kaipaavat monet muutkin kansalaiset siitä kaikesta luovasta ja suurenmoisesta työstä jota tekevät ja jakavat – jopa niin etteivät saa yhtään hilloa.

Hilloa on nyt joka hylly notkollaan tässä taloudessa.

Hilloa (kts. myös: slangi-sanakirja) kannattaa säilyttää hyllyssä hyvässä tallessa talven varalle.

KAS= Kurpitsa-appelsiini-sitruunahillo on helppotekoinen ja mielettömän hyvää. Olen siitä täällä ennenkin maininnut, mutta laitan tähän uudestaan:

Litran verran  kurpitsasosetta, pari appelsiinia ja yksi sitruuna. Pilko hedelmät palasiksi, laita kattilaan ja keittele niin pehmeäksi, että saat ne soseeksi. Sekoita kurpitsasose ja hedelmäsose keskenään. Lisää yksi paketti (440gr) Dan Sukkerin hillo-marmeladisokeria ja keitä miedolla lämmöllä niin, että hillo sakeutuu.

Raasta appelsiinit ja sitruunan kuori, ennen kuin teet niistä sosetta. Kuori antaa makua ja väriä. Lisää se aivan lopuksi hillon joukkoon. Laita hillo kuumiin ja hyvin pestyihin lasipurkkeihin.

SEO = Se Erityinen Omenahillo

Se on niin hyvää ettei sitä usko ennen kuin sitä saa syödäkseen. Sitä ei saa kaupanhyllyltä.

Paras omenalajike omenahilloihin ja -soseeseen on Antonovka. Ruma  ja kuhmurainen, kova ja hapan vanha omenalajike. Hanki niitä pari kiloa. Jostain, mistä vain.

Rumista ja epätäydellisistä sekä happamista omenista syntyy ihmiskunnan paras hillo.

Poista siemenkota ja lohko omenat kuorineen kattilaan, jossa on parisen desiä vettä pohjalla. Keitä omenalohkot pehmeiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Sekaan  reilu puoli kiloa hillosokeria.

Laitoin myös pari ruokalusikallista tummaa Muscovado-sokeria. Se on puhdistamatonta, ns. raakasokeria. Anna hillokattilan olla miedossa lämmössä (niin että se juuri ja juuri kuplahtelee) 2 – 2,5 tuntia. Kattilan voi myös laittaa uuniin, minä pidin sen liedellä.

Pitkä ”muhittamisaika” muuttaa omenassa olevia hiilihydraatteja. Hillon makuun tulee toffeemainen vivahde ja sen väri muuttuu. Sen maku on ihmeellinen. Aivan ihmeellinen. Kannattaa kokeilla!

Seuraava sivu »