huonekasvit


Kiinnostukseni ja rakkauteni sipulikasveihin on pysyvää. Sipuli on kasvinosa joka toimii kasvin ravintosäiliönä, ravintolana ja energiavoimalana. Sipuli on myös ihmisravinnoksi kelpaava kasvi.

Sipulinsyönti alentaa veren kolesterolitasoa, vahvistaa immuunijärjestelmää ja auttaa ehkäisemään syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä. Sipulien terveysvaikutukset aiheutuvat niiden sisältämistä orgaanisista rikkiyhdisteistä ja flavonoideista. Antibioottisena yhdisteenä valkosipulin allisiini ehkäisee haitallisten mikrobien toimintaa ja tulehduksia. Kversetiini-nimisen flavonoidin lähteinä sipulit ovat erinomaisia. Punasipulin punainen väri tulee antosyaaneista, jotka toimivat ihmisen elimistössä hyödyllisinä antioksidantteina.

Verkkotieto ei aina ollenkaan pidä paikkaansa, mutta edelläsanottu pitää. Googlen hakurobotiikka on hankalaa tiedonhakijalle, koska robotit kokoavat oletusprofiilin tiedonhakijasta ja antavat senmukaisen linkkilistan. Kaupalliset tekijät vaikuttavat siihen, mitkä linkit tulevat ykkösiksi ja mitkä linkit painuvat pohjalle. Kirjastoissa kannattaa käydä siis myös verkkotiedon takia. Googlen hakukone tarjoilee aivan toisenlaisen linkkilistauksen kirjastonkoneilla. Siellä löysin mielenkiintoisia linkkejä ja tietoa Ritarinkukasta, jota yleisesti kutsutaan Amaryllikseksi.

Kun otin neljän koplani sisätiloihin lokakuun lopussa, kastelin niitä hyvin vähän, varoen. Ne ihmettelivät hiljaisina reilun viikon, kunnes sipuleista alkoi nousta lehtiä. Pisimmät lehdet ovat jo miltei metrin pituisia. Red Knight -sipulilla, jonka pahoinraadeltu surkea olemus vetosi minuun vuosi sitten, on yksi hyvin tanakka kukkavarsi.

Olen ajatellut, että kun ritarinkukkien antaa olla omassa rauhassaan, niin koko kasvin oma sisäinen luonto tulee paremmin esille. Kaupallisilla joulumarkkinoilla tällä kukalla on kova kysyntä, mutta sitä varten se usein silvotaan ja säädetään ihmisen toimesta kukkimaan vain markkinoita varten, eikä omaa sisäistä luontoaan, omaa rytmiään toteuttaen. Ihminen on täysin toivoton tapaus, joissain asioissa.

Red Knight

Red Knightin kukkavana

Heinäkuussa, kun pitkään jatkunut hellekausi uuvutti ihmisiä, ritarinkukkani olivat erityisen hyvinvoivia. Kuuma ja lämmin ilmasto muistutti vähän näiden kasvien alkuperäisiä ilmasto-oloja.

Lähes kaikki amarylliksinä myydyt kasvit ovat toista lajia, nimittäin ritarinkukkia – Hippeastrum. Laji on kotoisin Etelä-Amerikasta. Kukat voivat olla joko yksivärisiä tai monenkirjavia. Niitä on tavattu Länsi-Intian saarilta Argentiinaan asti. Sukuun kuuluu 70-75 lajia, mutta risteyttämällä saatuja hybridejä ja erilaisia viljelylajikkeita on yli 600.

Aidolla amarylliksellä terälehdet ovat kapeammat, ja se on kotoisin Etelä-Afrikasta, Kapmaasta, josta sen nimi, kapinamaryllis – amaryllis belladonna, tulee. Tätä aitoa amaryllistä kasvatetaan puutarhakasvina Keski-Eurooppaa myöten. Se on yleensä vaalean ruusunpunainen kukiltaan ja paljon liljamaisempi. Sekä ritarinkukat että amaryllikset kuuluvat laajaan kasviheimoon: Narsissikasvit Amaryllidaceae. Siihen kuuluu sukuja n. 75 ja lajeja on ainakin 1100 ympäri maailmaa.

Hippeastrum. Kuvalähde: wikipedia

Hippeastrum. Kuvalähde: wikipedia

Lisätietoa kiinnostuneille:

Wikipedia: Hippeastrum
William Herbert 1837: Amaryllidaceae
Tertun kasvimaailma

Mainokset

Kirjallisuuden rinnastaminen seksiin tai ruokaan on viimeksi mainittujen aliarvostamista. Entäpä jos kasvimaailmasta hakisi metaforan kirjallisuudelle?

Huono kirjallisuus olisi ehkä pelkkä loiskasvi. Ne ottavat vain ravinteita muilta kasveilta, luovuttamatta mitään eteenpäin. Tulevaisuuteen. Yksivuotiset kasvit voisivat myös edustaa lyhytikäistä kirjallisuutta: nopeata kukintaa ja lyhyttä elinkaarta. Kauniita ja tarpeellisia hetken iloja, joita ihminen myös tarvitsee.

Nelikko

Neljän kopla

Näitä mietin, kun otin Amarylliksen sipulit sisään parvekkeelta.  Jaloritarinkukkien, tietenkin, aina tämän unohtaa. Ne ovat monivuotisia. Kotona on niitä neljän kopla. Viime joulun tienoilla yksi putosi jengistä pois, koska se oli juuriaan myöten loppuväsynyt.

Löysin kaupasta ennen uutta vuotta (2014), joulunpyhien jälkeen yksinäisen punaisen Red Knight -kukan sipulin. Sitä ei kukaan huolinut, lähikaupan myyjä oli ilmeisen helpottunut kun otin sen.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Jaloritarinkukat ovat saaneet olla koko kesän parvekkeella. Kaikki ne tekivät aivan hurjasti vahvoja lehtiä ja keinuttivat lehtiään hitonmoisessa helteessä onnellisina. Oikein lämmin, liki subtrooppinen, heinäkuun hellekausi sai ne voimaan todella hyvin. Nelikko kasvatti parvekkeen toiseen päätyyn melkoisen viidakon.

Lopetin niiden kastelemisen elo-syyskuun vaihteessa. Osa lehdistä lakastui omaa tahtiaan, osa oli leikattava. Saivat lokakuussa myös pientä kylmähoitoa, kun oli muutamia pakkasen puolelle menneitä öitä.

Otin nelikon sisälle ja vaihdoin uudet mullat. Kaikilla on todella hyvät ja vahvat juuret, joten saattavat jokainen tehdä kukkavarren tai useampia. Kaksi vanhinta sipulia (2010 ja 2011) ovat yhteisessä ruukussa ja joulun 2012 ja joulun 2013 sipulit omissa ruukuissaan.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Tiedän ja olen omin silmin nähnyt ritarinkukan, joka parhaillaan tekee ensimmäistä tämän vuoden kukkavanaansa, ja kymmenennen kerran. Kun kerroin tarinaa siitä ammattihortonomille, hänen silmänsä olivat lautasenkokoiset. Puhuimme siitä pitkään. Sipulikasvit edustakoon  klassikkokirjallisuutta, joka puhkeaa kukkaansa kun vain on lukija, joka lukee sen oikein. Joku joka yhä vain rakastaa sitä ja saa sen lukemisesta selittämätöntä iloa ja lohtua.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Machado de Assis onnistui tässä lohdutustehtävässä. Löysin hänen teoksensa Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (suom. Hilkka Mäki, Love-kirjat 1991) ja aivan sattumalta kirjaston poistohyllystä marraskuussa 2007. Oli todella tarpeen silloin.

Nyt löysin sattumalta kirjaston uutuuskirjahyllystä hänen novellikokoelmansa: Kuolematon ja muita novelleja (suom. Pirkka Valkama, Sammakko 2014). Kiitos kustantajalle ja kääntäjälle. Ja tietenkin: kirjastolle.

Palstalla työt jatkuvat, eilen vaalivalvojaisten jälkitiloissa. Varsinaiset hirviövoimat etenivät Unkarissa, Tanskassa, Ranskassa ja myös Brittilässä. Guardianissa Ukip-puolueen perustaja Alan Sked sanoo, että puolue on muuttunut Frankensteinin hirviöksi.

Äänioikeuttaan ei käyttänyt 60% äänioikeutetuista. On laskettu, että he antoivat äänioikeuttaan käyttävälle 2,5 -kertaiset vaikuttamismahdollisuudet. Yhdellä äänellä oli siis suurempi painoarvo, äänivoima. Hirviövoimille saattoi sanoa tuplasti EI ja ne eivät saaneet kuin satakunta paikkaa 750:n mepin parlamentissa.

Luin suvun vanhoja kirjeitä ja eräs sukulainen kirjoitti 2.maailmansodan kynnyksellä kirjeessään kotiväelle: ”Ääripäisimmätkin ovat vihdoin ymmärtäneet, että meidän on pidettävä yhtä jossain asioissa.” (kirjoittaja ei tuntenut vetoa koko elämänsä aikana suomalaisiin ääriliikkeiseen ja oli nähnyt miten tuhoisaa oli sisällissota, molempien – kaikkien – osapuolten kannalta)

Munakoisoilla on jopa kämmenenkokoisia lehtiä.

Munakoisoilla on jopa kämmenenkokoisia lehtiä.

Lämpöä on riittänyt viime päivinä mutta ei juurikaan (sade)vettä. Savimaasta tulee silloin todella kovaa, hiekkaisenjauhoista. Lämpötila on laskenut hellelukemista parikymmentä astetta. Munakoisot ovat olleet parvekkeella viikon verran, myös öisin. Lehdet ovat kasvattaneet nukkapintaa ja paksuuntuvat pikkuhiljaa samettimaiseksi.

Lehtiin tulee nukkainen pinta ja ne paksuuntuvat ulkoilmassa.

Lehtiin tulee nukkainen pinta ja ne paksuuntuvat ulkoilmassa.

Piti levittää lämpöharso niiden päälle yöksi. Munakoiso tarvitsee tasaisen, vähintään +20 asteen lämpötilan ja otin ne tänään sisätiloihin odottelemaan lämpimämpiä säitä. Lämpötilojen ja sään seuraaminen on elintärkeätä. Monet siemenet eivät idä alle 15 asteen lämpötilassa.

Ritarinkukat ovat olleet parvekkeella jo jonkun viikon. Pitkien lehtien kautta kasvin tarvitsema ravinto siirtyy sipuliin. Tulppaanin sipuleista kaivan lepokotiin piakkoin osan, ne menevät syksyllä sitten mullan sisään talvehtimaan.

Ritarinkukkien yli metrin pituisia lehtiä.

Ritarinkukkien yli metrin pituisia lehtiä.

Seuraava sivu »