elokuu


Se on jo elokuun loppu.

Palstalta on kannettu ruokaa kotiin, ja kurpitsat, nuo talviravintoni ihanuudet, elävät ”väärää aikaa”. Ruokakunnan kannalta. Alkukesä oli liian viileä ja kasvu hidastui. Vettä on tullut taivaalta ihan hyvin, mutta lämpötila ei ole ollut suotuisa. Nyt ne kukkivat, mutta on ollut jo öitä jolloin syksy alkaa kätellä kesää. Kurpitsa ei siedä kylmyyttä juuri lainkaan. Olen saanut jonkun verran kurpitsaa talteen, mutta jännittävin on nyt syyskuun lämpötila. Jos syyskuu on lämmin, ne alut joita kurpitsoilla on, jaksavat kasvaa. Ja vielä: jos kosteuden ja kaiken vihreän villitsemät kotilot pysyvät kohtuullisina. Jota ne eivät ole. Kaikkea mahdollista vihreää ja hyvää ravintoa on aarikaupalla ympärillä, ja eikös vaan muutama niistä ollut löytänyt kolme kymmenensenttistä kurpitsaa. Ihmettelin lehtiä nostellessani, että mitäs valkoista täällä kasvaa. Lehtokotilot olivat kuorineet ihanan vihreän kuoren, ja poistuneet kemuista, kuka minnekin. Muutamia sain kiinni ja kiikutin heidät todella kauas. Naapurit ovat jo osin jättäneet palstansa, joten lehtokotiloiden esiinmarssi on tullut mahdolliseksi.

Muutahan palstalla ei enää kasva, paitsi unikoita ja auringonkukkia joiden katselu tekee kovin hyvää sielulle.

Eschscholzia Californica (Kalifornian Unikko)

Eschscholzia Californica (Kalifornian Unikko)

Mainokset

 

Sipuloiden varret kuivuivat ja sain ne hyllyiltä pois. Tilalle kurpitsat, ne jotka sain talteen etana-armeijalta. Muutamia on vielä kasvamassa palstalla. Sinne on tässä lähiaikoina mentävä hakemaan työkalut ja purkit sekä siivomaan omat jälkensä. Ensi vuonna puutarha on jossain muualla, en tiedä vielä missä, mutta jossain muualla on tämä puutarhuri.

korillinen sipuloita, punaisipulit jäivät pieniksi, oli liian kolea kesä.

pelastettua kurpitsasatoa, talvikurpitsat (oranssit) ovat aika pieniä, ehkä kahden nyrkin kokoisia.

 

Syksy tekee tuloaan ja etanat jatkavat puutarhabakkanaalejaan kuten kaikki ylensyöneet joiden ahneudella ei ole enää lainkaan rajoja. Löytyy myös ihmislajin edustajista.

Yksi nilviäinen oli kiivennyt maissin vartta pitkin korkealle tähystelemään. Kaikki kelpaa, kurpitsojen kukat maistuvat erinomaiselta. Eikä tule kurpitsoja. Ne jotka pääsevät alkuun kasvavat kyllä, kuoren läpi ette pääse ellei siihen tule muusta syystä reikiä. Osan saan talteen, tänään otin mukaani muutaman ja istuskelin katselemassa väriloistoa.

 

unikoi

unikoi ja eräitä muita

sydän sykkii nopsemmin kuin näitä katselee

irlantilaiset silmät aukeavat pian (irish eyes auringonkukka)

elokuun lämpimät illat ja voi istuksia parvekkeella kynttilöiden valossa

 

 

 

 

« Edellinen sivuSeuraava sivu »