amaryllis


Turun kasvitieteellisessä puutarhassa on valoa, lämpöä ja paljon kukkivia kasveja. Banaaneja, jättikokoisia banaanipuunlehtiä, undulaattiyhteisö ja neitokakaduja sekä kilpikonnia, lammen heijastuksia ja aivan toisen ilmastovyöhykkeen valo ja kosteus. Aivan toinen maailma ja todellisuus.

Luen parhaillaan kiehtovaa romaania ”toisesta todellisuudesta”. J.M. Coetzee: Childhood of Jesus. Jeesuksen lapsuus, suom. Markku Päkkilä. Ja kirjoitan mietteittäni, järjestelen ajatuksiani Anita Konkan Unennäkijän muistelmista, joka oli myös todellinen lukuelämys.

Hyviä kirjoja on hyvä lukea, ne ovat myös sielun valohoitoa.

IMG_2964IMG_2966IMG_2972IMG_2970IMG_2980

Myös kotona kukkii. Kukas muu kuin ritarinkukka (red knight). Se avasi nuppunsa 24.12 ja on neljä kaunista kukkaa yhä hehkeimmillään.

IMG_3004

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !

 

 

Mainokset

Kiinnostukseni ja rakkauteni sipulikasveihin on pysyvää. Sipuli on kasvinosa joka toimii kasvin ravintosäiliönä, ravintolana ja energiavoimalana. Sipuli on myös ihmisravinnoksi kelpaava kasvi.

Sipulinsyönti alentaa veren kolesterolitasoa, vahvistaa immuunijärjestelmää ja auttaa ehkäisemään syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä. Sipulien terveysvaikutukset aiheutuvat niiden sisältämistä orgaanisista rikkiyhdisteistä ja flavonoideista. Antibioottisena yhdisteenä valkosipulin allisiini ehkäisee haitallisten mikrobien toimintaa ja tulehduksia. Kversetiini-nimisen flavonoidin lähteinä sipulit ovat erinomaisia. Punasipulin punainen väri tulee antosyaaneista, jotka toimivat ihmisen elimistössä hyödyllisinä antioksidantteina.

Verkkotieto ei aina ollenkaan pidä paikkaansa, mutta edelläsanottu pitää. Googlen hakurobotiikka on hankalaa tiedonhakijalle, koska robotit kokoavat oletusprofiilin tiedonhakijasta ja antavat senmukaisen linkkilistan. Kaupalliset tekijät vaikuttavat siihen, mitkä linkit tulevat ykkösiksi ja mitkä linkit painuvat pohjalle. Kirjastoissa kannattaa käydä siis myös verkkotiedon takia. Googlen hakukone tarjoilee aivan toisenlaisen linkkilistauksen kirjastonkoneilla. Siellä löysin mielenkiintoisia linkkejä ja tietoa Ritarinkukasta, jota yleisesti kutsutaan Amaryllikseksi.

Kun otin neljän koplani sisätiloihin lokakuun lopussa, kastelin niitä hyvin vähän, varoen. Ne ihmettelivät hiljaisina reilun viikon, kunnes sipuleista alkoi nousta lehtiä. Pisimmät lehdet ovat jo miltei metrin pituisia. Red Knight -sipulilla, jonka pahoinraadeltu surkea olemus vetosi minuun vuosi sitten, on yksi hyvin tanakka kukkavarsi.

Olen ajatellut, että kun ritarinkukkien antaa olla omassa rauhassaan, niin koko kasvin oma sisäinen luonto tulee paremmin esille. Kaupallisilla joulumarkkinoilla tällä kukalla on kova kysyntä, mutta sitä varten se usein silvotaan ja säädetään ihmisen toimesta kukkimaan vain markkinoita varten, eikä omaa sisäistä luontoaan, omaa rytmiään toteuttaen. Ihminen on täysin toivoton tapaus, joissain asioissa.

Red Knight

Red Knightin kukkavana

Heinäkuussa, kun pitkään jatkunut hellekausi uuvutti ihmisiä, ritarinkukkani olivat erityisen hyvinvoivia. Kuuma ja lämmin ilmasto muistutti vähän näiden kasvien alkuperäisiä ilmasto-oloja.

Lähes kaikki amarylliksinä myydyt kasvit ovat toista lajia, nimittäin ritarinkukkia – Hippeastrum. Laji on kotoisin Etelä-Amerikasta. Kukat voivat olla joko yksivärisiä tai monenkirjavia. Niitä on tavattu Länsi-Intian saarilta Argentiinaan asti. Sukuun kuuluu 70-75 lajia, mutta risteyttämällä saatuja hybridejä ja erilaisia viljelylajikkeita on yli 600.

Aidolla amarylliksellä terälehdet ovat kapeammat, ja se on kotoisin Etelä-Afrikasta, Kapmaasta, josta sen nimi, kapinamaryllis – amaryllis belladonna, tulee. Tätä aitoa amaryllistä kasvatetaan puutarhakasvina Keski-Eurooppaa myöten. Se on yleensä vaalean ruusunpunainen kukiltaan ja paljon liljamaisempi. Sekä ritarinkukat että amaryllikset kuuluvat laajaan kasviheimoon: Narsissikasvit Amaryllidaceae. Siihen kuuluu sukuja n. 75 ja lajeja on ainakin 1100 ympäri maailmaa.

Hippeastrum. Kuvalähde: wikipedia

Hippeastrum. Kuvalähde: wikipedia

Lisätietoa kiinnostuneille:

Wikipedia: Hippeastrum
William Herbert 1837: Amaryllidaceae
Tertun kasvimaailma

Kirjallisuuden rinnastaminen seksiin tai ruokaan on viimeksi mainittujen aliarvostamista. Entäpä jos kasvimaailmasta hakisi metaforan kirjallisuudelle?

Huono kirjallisuus olisi ehkä pelkkä loiskasvi. Ne ottavat vain ravinteita muilta kasveilta, luovuttamatta mitään eteenpäin. Tulevaisuuteen. Yksivuotiset kasvit voisivat myös edustaa lyhytikäistä kirjallisuutta: nopeata kukintaa ja lyhyttä elinkaarta. Kauniita ja tarpeellisia hetken iloja, joita ihminen myös tarvitsee.

Nelikko

Neljän kopla

Näitä mietin, kun otin Amarylliksen sipulit sisään parvekkeelta.  Jaloritarinkukkien, tietenkin, aina tämän unohtaa. Ne ovat monivuotisia. Kotona on niitä neljän kopla. Viime joulun tienoilla yksi putosi jengistä pois, koska se oli juuriaan myöten loppuväsynyt.

Löysin kaupasta ennen uutta vuotta (2014), joulunpyhien jälkeen yksinäisen punaisen Red Knight -kukan sipulin. Sitä ei kukaan huolinut, lähikaupan myyjä oli ilmeisen helpottunut kun otin sen.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Red Knight etualalla, hyvin iso sipuli.

Jaloritarinkukat ovat saaneet olla koko kesän parvekkeella. Kaikki ne tekivät aivan hurjasti vahvoja lehtiä ja keinuttivat lehtiään hitonmoisessa helteessä onnellisina. Oikein lämmin, liki subtrooppinen, heinäkuun hellekausi sai ne voimaan todella hyvin. Nelikko kasvatti parvekkeen toiseen päätyyn melkoisen viidakon.

Lopetin niiden kastelemisen elo-syyskuun vaihteessa. Osa lehdistä lakastui omaa tahtiaan, osa oli leikattava. Saivat lokakuussa myös pientä kylmähoitoa, kun oli muutamia pakkasen puolelle menneitä öitä.

Otin nelikon sisälle ja vaihdoin uudet mullat. Kaikilla on todella hyvät ja vahvat juuret, joten saattavat jokainen tehdä kukkavarren tai useampia. Kaksi vanhinta sipulia (2010 ja 2011) ovat yhteisessä ruukussa ja joulun 2012 ja joulun 2013 sipulit omissa ruukuissaan.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Vanhuspariskunta viihtyy hyvin yhdessä, samassa ruukussa.

Tiedän ja olen omin silmin nähnyt ritarinkukan, joka parhaillaan tekee ensimmäistä tämän vuoden kukkavanaansa, ja kymmenennen kerran. Kun kerroin tarinaa siitä ammattihortonomille, hänen silmänsä olivat lautasenkokoiset. Puhuimme siitä pitkään. Sipulikasvit edustakoon  klassikkokirjallisuutta, joka puhkeaa kukkaansa kun vain on lukija, joka lukee sen oikein. Joku joka yhä vain rakastaa sitä ja saa sen lukemisesta selittämätöntä iloa ja lohtua.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Olen erivärinen kuin muut. Valkoinen. Ei minua syrjitä värin vuoksi. Kuulun nelikkoon.

Machado de Assis onnistui tässä lohdutustehtävässä. Löysin hänen teoksensa Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (suom. Hilkka Mäki, Love-kirjat 1991) ja aivan sattumalta kirjaston poistohyllystä marraskuussa 2007. Oli todella tarpeen silloin.

Nyt löysin sattumalta kirjaston uutuuskirjahyllystä hänen novellikokoelmansa: Kuolematon ja muita novelleja (suom. Pirkka Valkama, Sammakko 2014). Kiitos kustantajalle ja kääntäjälle. Ja tietenkin: kirjastolle.

Seuraava sivu »