Taide on kommunikaatiota. Se kommunikoi vain ja ainoastaan ihmisten kesken. Ellei kirjallisuus kommunikoi lukijan kanssa, niin mitä se on? Katselin, kuuntelin ja mietiskelin mitä kirjailijat halusivat toisilleen sanoa, ja ehkä siinä sivussa myös yleisölleen (hah!). Lit Helsinki.

En ole vielä kaikkia keskusteluja katsonut, enkä aio, koska osa niistä on täyttä soopaa ja saippuaa. Jörn Donner – Lena Andersson oli kiinnostava, ja kaikkein mielenkiintoisimpia ovat suomalaiset, jotka ovat sukujuuriltaan muualta  ja muualtatulleita.

Aika iso osa suomalaisista on nimittäin siirtolaisten, pakolaisten, maahanmuuttajien, merimiesten, sotilaiden, kauppamiesten, shemeikkojen ja muiden ”muunmaalaisten” jälkeläisiä. Juhani Aho kuvaa muukalaispelkoa romaanissaan Juha, joka ilmestyi vuonna 1911. Romaanin syntyyn liittyy Ahon oma elämänkohtalo. Hän on mies, joka ei ymmärrä, että naiset ovat läpi historian olleet uskottomia, jopa omille aviomiehilleen. Aikoina ennen ehkäisyä tai abortin mahdollisuutta naiset saattoivat tulla raskaiksi omista seksuaalisista pikkuiloistaan. En pidä tästä aikakaudesta, jossa on noussut pinnalle hyvin konservatiivis-patriarkaalinen asenne naisia ja sukupuolten tasa-arvoa kohtaan.

myskikurpitsa
Kannattaa lukea. Anita Konkka: Naisten kirjoittamisesta

Mainokset