ku_1

Syyskuun 23.pvä Ilomantsissa satoi lunta kerrottiin sääuutisissa. Täällä etelässä oli silloin lämmintä. On yhä lämmintä. Syyskuu ja lokakuun alku ovat olleet lämpimiä. Puutarhapalstoilla on vielä ruokaa, palsta-alueellaamme purkuhommat ovat käynnissä. Tämä vuoden proggis on ohi.

Purkuhommat ja siivous ovat joka syksyinen homma yksivuotisilla palstoilla. Lavat ja muut rakennelmat on purettava ja työkalut sekä muu roina on raijattava pois. Monivuotisella palstalla on toisenlaiset syyshommat. Tämä sopii elämääni nyt hyvin. Joka kevät on aloitettava aivan alusta ja joka vuosi palsta on ihan omanlaisensa todellisuus.

Kasveilla on rytmiikkansa joille ne ovat uskollisia. Iso osa kasveista on nyt jo lakastunut tai mätänemisensä alussa. Mätänemisestä syntyy väkevä ja pistävä tuoksu. Kun sulkee silmänsä ja vetää keuhkoihinsa ilmaa nenän kautta, niin tuntee ja tajuaa miten tuoksu vaikuttaa. Värikylläinen maisema ympärillä on osa silmänsäsulkenutta ihmistä, tämä on tärkeä hetki ennen talven pimeyttä.

Sunnuntaina oli jäähyväispäivä. Viimeinen kohtaus. Loppu.

viimeinen

Kannoin jäähyväisjuhlasta mukanani kotiin muutamia kurpitsoja, joista jokunen oli melkoisen iso ja kyssäkaaleja muovikassillisen. Ja persiljaa. Se kasvaa, vaikka sataisi lunta.

Loppukohtauksen jälkeen kiitoskimpuksi oranssinkeltahehkuinen kukkakimppu ohjaajalle, puutarhurisihmiselle, joka mahdollisti tämän kesän näytökset. Syvä ja keskinäinen kiitollisuuden tunne erotessa.

*
Puutarhapalsta on pieni vihreä teatteri.

Sen esitykset tapahtuvat joka vuosi samalla näyttämöllä, mutta tapahtumat kulkevat aina aivan omalakisesti, ja aivan yllättävillä tavoilla. Improvisaatioteatteria.

Tämä ainutkertaisuuden taidemuoto, teatteri, tallentuu katsojakokemuksena hyvin ainoastaan ihmistajuntaan. Muistan yhä vuosikymmenien takaisia teatteriesityksiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti, koska ne jakoivat merkityksellistä sisältöä.

Teatteriesitys on hetkien taidetta. Se on taidemuotona paljon likeisempi puutarhapalstanpidolle kuin AV-taiteelle tai telkkarille tai näyttöpäätetodellisuudelle. Teatteri on fyysistä, todellista. Elämä, jota elämme, muistuttaa paljon teatteria. Elämäkin on monilta osin myös sattuman ja kohtalon käsissä.

ku_3

Puutarhanhoito ja palstanpito on kesäteatteria. Kausikortteja ei jaeta, eikä niitä omisteta. Ainoa pääsylippu, jonka voi lunastaa, on oma halu tarttua tähän toimeen täysin tietoisena siitä, että se mikä tapahtuu, niin vain se tapahtuu. Sitä ei tahtomalla voi pakottaa tulemaan miksikään muuksi kuin se tulee.

Kun ihminen väittää kokeneensa elämänsä parhaimman Hamlet-teatterielämyksen youtube-videota katselemalla, niin hän ei tunne teatteria taiteenlajina. Ällistyin, kun luin tohtoriksi väitelleen ihmisolennon kokeneen suurimman teatterielämyksenä netissä.

Kun ihminen puhuu elokuvasta siten ettei ymmärrä elokuvan syvintä olemusta, niin tiedän ettei hänellä ole vielä sivistysihmisen tajuntaa. Sivistysihmisen tajunta ei ole, eikä elä näyttöpäätteen äärellä, vaan ihan muualla. Onnekseni, lähelläni on ihmisiä, joiden tajunta ei syki sometaajuudella tai somesydäntahdistimella.

 

timjami

Pieni vihreä teatteri!

Olet rakas todellisuus. Hyvin tärkeä osa sitä, että jaksan olla ja pysyä ihmisenä, kaiken sen keskellä jota elän. Erityisesti silloin kun elämä  todella koettelee. Silloin kun tuntuu, että joudun elämään todella surkean ohjaajan b-luokan tai d-luokan näytelmässä, osassa jota en edes halua edes opetella. Enkä edes opettele. Hah!

Pieni vihreä teatteri, kiitos kaikesta mitä sain nähdä ja elää tämän kesän aikana.

Mainokset