Myöhään juhannusaattoiltana lokinpojat järjestivät lentonäytöksen kerrostalojen välissä. Aluksi mukana oli aikuisia lokkeja, mutta ne jättivät kymmenkunta pikku lokkia vahvistamaan siipiään ja lentotaitoaan keskenään. Riemukasta menoa.

Kaupunki oli vajonnut syvään hiljaisuuteen eikä ihmisistä ollut haittaa lentoseurueelle, jonka jäsenet liitivät kävelytietä pitkin hyvin lähellä maata ja tekivät nopeita syöksyjä ylöspäin. Ja ylhäältä alaspäin. Olisivat hyvin voineet laskeutua jopa satunnaisen kulkijan olkapäälle. Katulamput olivat hyviä välilaskupaikkoja.

Kävin juhannuspäivänä palstalla ja palstanaapuri hääri omalla tilkullaan. Hän ei ollut käynyt siellä yli viikkoon. Miten se voi olla mahdollista, että täällä on näin kuivaa, hän tuumasi ja vinttasi kaivosta vettä. Savimaa on sellaista. Äkkiä alkoi sataa. Jäärakeita. Anorakin hupun sisällä kuullosti kuin pieniä helmiä olisi pudonnut taivaalta.

Ilma on niin viileätä, että kasvu on tyrehtynyt. Ei tässä muuta voi kuin toivoa lämmintä kautta. Hyvin lämpimän ja lupaavan kevään ja alkukesän jälkeen on tullut kylmää. Lasitetulla parvekkeella vielä tarkenee. Munakoiso räväytti ensimmäisen kukkansa auki.

Munakoisolainen

Munakoisolainen

 

Mainokset