Tein palstalla eilen muutaman tunnin töitä. Toukokuu ei ole lämmin kuukausi. Sen unohtaa. Ihminen unohtaa enemmän kuin muistaa.

On tuntunut hyvin luontevalta, liki itsestään selvältä, aloittaa maankääntötyö niin, että jaan palstan aina kolmeen osaan. Myös talvella, silloin kun vasta haaveilen tulevasta.

 

pilvet_1

Työskentelin ensimmäisen kolmanneksen parissa. Jokainen kolmannes on kolme erilaista rinnakkaismaailmaa, jotka kuuluvat (jotenkin) toistensa yhteyteen.

Tajuntaani on painautunut kulttuurinen viesti luvun kolme pyhyydestä tai toiveiden toteutumisesta ja taianomaisuudesta. Kolme toivomusta. Kolmiyhteys. Kolme koputusta. Kolme apinaa. Unohtamatta: Kolmen kaverin jäätelöä (on muuten tosi hyvää).

Olen aivan varma, että joku neljäs on keksinyt kateuspäissään lauseen: kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. En usko siihen. Uskoni perustuu tosielämään.

 

pilvet_2

Tapasin kahta vanhaa ystävääni, joiden kanssa olen tehnyt myös ammattitöitä yhdessä. Aikoja sitten. Muisteltiin menneitä, kolmistaan. Sitäkin kuinka järkeviä oltiin olevinamme. Teimme myös paljon järjetöntä. Tämän päivän valossa osa tekemisistämme vaikutti älyttömiltä, järjettömiltä, mutta hyvin ymmärrettäviltä.
Elimme keskinäisessä ymmärryksessämme.

Tulimme tietoiseksi järjettömyydestämme, emme niinkään järjestämme.

Järkeen vedotaan useasti, vaikkei siitä ole tosiasiassa mitään takuita. Ei-toivottuja ajatuksia voi, hyvällä syyllä, pitää järjettöminä ja vedota silloin järkipuheeseen. Joskus on viisautta sanoa: Tuossa ei ole hei mitään järkeä.

Järkkymätön, ns. ”liian puhdas” järkipuhe, pitäisi asettaa useammin kyseenalaiseksi. Elämä todistaa sen meille monen monta kertaa, ettei pitäisi liiallisesti luottaa omaan eikä toisten järjenjuoksuun.

 

pilvet_3

Mainokset