Se on jo elokuun loppu.

Palstalta on kannettu ruokaa kotiin, ja kurpitsat, nuo talviravintoni ihanuudet, elävät ”väärää aikaa”. Ruokakunnan kannalta. Alkukesä oli liian viileä ja kasvu hidastui. Vettä on tullut taivaalta ihan hyvin, mutta lämpötila ei ole ollut suotuisa. Nyt ne kukkivat, mutta on ollut jo öitä jolloin syksy alkaa kätellä kesää. Kurpitsa ei siedä kylmyyttä juuri lainkaan. Olen saanut jonkun verran kurpitsaa talteen, mutta jännittävin on nyt syyskuun lämpötila. Jos syyskuu on lämmin, ne alut joita kurpitsoilla on, jaksavat kasvaa. Ja vielä: jos kosteuden ja kaiken vihreän villitsemät kotilot pysyvät kohtuullisina. Jota ne eivät ole. Kaikkea mahdollista vihreää ja hyvää ravintoa on aarikaupalla ympärillä, ja eikös vaan muutama niistä ollut löytänyt kolme kymmenensenttistä kurpitsaa. Ihmettelin lehtiä nostellessani, että mitäs valkoista täällä kasvaa. Lehtokotilot olivat kuorineet ihanan vihreän kuoren, ja poistuneet kemuista, kuka minnekin. Muutamia sain kiinni ja kiikutin heidät todella kauas. Naapurit ovat jo osin jättäneet palstansa, joten lehtokotiloiden esiinmarssi on tullut mahdolliseksi.

Muutahan palstalla ei enää kasva, paitsi unikoita ja auringonkukkia joiden katselu tekee kovin hyvää sielulle.

Eschscholzia Californica (Kalifornian Unikko)

Eschscholzia Californica (Kalifornian Unikko)

Mainokset