Ei ole, sanoin ja ravistin päätäni kun eläinlääkäri kysyi, että onko kotona paljon viherkasveja. Tuskin lainkaan, jokunen hassu, täydensin. Kasvit voivat olla kissan astmalle pahasta, sanoi lääkäri vakava ilme naamallaan.

Jätin kertomatta, että tunnen himopuutarhurin jolla on myös astma. Jätin kertomatta, että keväisin kun ruukutan tomaatintaimia, kissa seuraa toimitusta kuin olisi työnjohtaja. Puutarhassa jota laitetaan hänelle. Jätin kuvailematta kuinka kissa makoilee selällään tomaattien katveessa eikä sen hengitys vingu ja että minun on aivan turha sulkea kesäaikaan parvekkeen ovea yöksi. Sen on oltava auki. Ellei ole ukkosmyrsky. Silloin sen saa sulkea.

Menin palstalle kastelemaan ja kitkemään lääkärireissun jälkeen. Naapuripalstalla on ahkeroinut koko kevään ja kesän pariskunta, mutta vain toinen tuli tänään. Kastelemaan ja kitkemään. Puhuimme maasta. Se on yleisin puheenaihe. Toinen tärkeä aihe on sää. Niistä riittää puhumista, eikä sitä ymmärrä ellei ole puutarhurisihminen.

Mies oli sitä mieltä, että palstanpito saa kyllä jäädä tähän kesään. Helpommalla saa sipulit ja perunat torilta. hän sanoi takapuoli pystyssä. Käänsin pääni kuin onkiliero, ylöspäin, koska olin myös kaksinkerroin. Totta, vastasin, mutta eihän se ole sama asia. Ei niin, totesi mies ja jatkoi hommiaan. Tajusin sen heti. Hän tulee myös ensi kesänä.

Kävin kotimatkalla kirjastossa ja ohitin kirjakaupan alekorit jotka olivat kadulla. Ei voi olla totta! huudahdin ja nappasin kolmen euron kirjan korista. Sain aikoinaan lukea korista poimimani kirjan, mutta se piti palauttaa kirjan omistajalle. Pikaisesti. Olisin halunnut pitää sen, omanani.

Lääketiede antaa moniin asioihin vastauksia, mutta tuskin ja toivottavasti ei koskaan erääseen tautiin. Mikäli läheisissänne on tätä tautia sairastavia, niin tämä kirja on aivan verraton omaisapu ja auttaa teitä hyväksymään taudinkantajan tolkuttomatkin touhut.Taudinkantaja hohottaa kirjaa lukiessaan.

On kiittäminen erästä lähimmäistä joka sanoi minulle keskitalvella: – Nyt on tammikuu. Ulkona on 20 astetta pakkasta ja katso vaikka ikkunasta, siellä on lunta yli metri kaikkialla. Olin saanut päähäni ajatuksen mennä puutarhakauppaan, josko siellä olisi jo jotain.

Onneksi on lähimmäisiä.

Tästä on kyse. Puutarhurin vuodesta. Siitä kertoo kirja jonka löysin alekorista kadulta. Puutarha pidentää ikää aivan kuten hurtti huumori. Jos suinkin haluaa pidentää elämäänsä, niin kannattaa työntää sormensa multaan tai lukea tämä kirja, tai tehdä ne molemmat:

Karel Čapek: Puutarhurin vuosi (alkuteos 1929), suomentanut Eero Balk, Basam Books.

Mainokset