Palstoja ei ole vielä merkitty, joten en ole päässyt multahommiin ja levottomat, tai ehkä pikemminkin malttamattomat jalat veivät puutarhakauppaan. Ostin mintun taimen, sen voimakkaan tuoksuisten lehtien ja terhakkaan olemuksen vuoksi.

Marokonminttu Mentha spicata ´Moroccan, luki taimipurkissa. Luonnonmukaisesti viljelty, lähialueen puutarhassa.

Minttuja olen kasvattanut myös palstalla, mutta päätin kasvattaa mintun partsilla, koska se on monivuotinen yrtti ja yksivuotisella palstalla se menee vähän hukkaan kun sitä ei voi herättää keväällä talvehtimisen jälkeen henkiin.

Marokonminttu on Viherminttu –laji ja ilmeisesti joku sen lukuisista risteymistä. Jostain lukemastani tuli myös se käsitys, että ne ovat yksi ja sama asia. Viherminttujen ja luonnonvaraisen rantamintun kerrotaan risteytyvän herkästi muiden minttujen kanssa. Maailmassa on arviolta 1200 erilaista minttua.

Mintut ovat älyttömän hyviä niin ruuanlaitossa kuin erilaisissa juomissa, kylmissä ja kuumissa. Sain toissakesänä ystävältäni Karjalanmintun lehtiä joista tein teetä talvella, kahtena talvena, niin riittoisia ne olivat.

Marokonmintun maku on miltei yhtä voimakas kuin piparmintussa, muttei yhtä kirpeä vaan minttuisen lempeä.

Marokonmintun taimi sai kasteen.

Marokonmintun taimi sai kasteen.

Mainokset