Talvilumen surmalumi satoi tänään. Kevätlumi sulattaa talvilumen. Se on menneen ja tulevan viimeinen kohtaaminen, niiden sulautuminen toisiinsa.

Mummu kuoli aikoinaan kevään valossa, sen valoon. Luulen, että niin on kauneinta kuolla. Jos siis se valo, joka sinussa oli, on nyt pimeyttä, niin millainen onkaan pimeys? – Älä anna pelolle valtaa. Tapahtuipa elämässä mitä hyvänsä.

Ajattelin päivän aikana monia muitakin asioita, ja tein myös palstasuunnitelmaa. Ilahdutti netistä näkemäni ja tähän poimimani, kuvat puutarhoista. Ihmisten ajatuksista, mielikuvituksen töistä. Samaa arkkitehtuuria voi toki käyttää myös ihmisyyden tuhoamiseen. Sitä eivät kaupunkien joutomaanviljelijät tee. Miksi kaupunkien suunnittelukoneisto tuhoaa sitä? Kuulin juuri, että Helsingissä halutaan rakentaa asuintalokortteleita eräänkin monivuotisen palsta-alueen päälle. Ihmisillä on siellä palstoja ja ihmisyhteisö joissa he ovat eläneet useita vuosia, vuosikymmeniä.

puutarha_6puutarha_1

 

 

Mainokset