Hankikävelyllä kevätauringossa. Valo häikäisee, on siristeltävä silmiä. Osmankäämät huojahtelevat, keltaiset korret tököttävät lumen alta ja siemenhöytyvät ovat kuin vaaleanoransseja pieniä hattaroita.

Leveäosmankäämi, 24.2.2013/Rauvolanlahti, Turku

Leveäosmankäämi, 24.2.2013/Rauvolanlahti, Turku

Siemenpussit on järjestetty ja on tilattu uusia, saatu muutamia. Mistä oikein sait siemeniä? kysyy eräs evakuointikeskukseen tai laitokseen suljettu asukas Kukkakauppiaalta Leena Krohnin kirjassa Hotel Sapiens. Kukkakauppias vastaa, että hän kantaa aina mukanaan pientä siemenpankkia.

Ajatella! Jos jokaisella ihmisellä olisi pieni siemenpankki tai siemenkukkaro. Se olisi elämän kannalta paljon kannattavampi kuin optioiden toivossa rahan sijoittaminen osakkeisiin. Raha, euro, on täysin kuvitteellinen ja kaikki pankkialalla toimivat ovat kuin lapsia jotka uskovat siihen satuolentoon. Kun kysyt heiltä euron arvon, he ottavat älypuhelimensa ja katsovat siitä kurssin. Se on hetken päästä jotain aivan muuta. Harhakuva. Rahaa toki tarvitaan, muttei semmoista rahaa jota ei ole olemassakaan.

erään siemenpankin konttori

erään siemenpankin konttori

Ruoka- ja ravintokeskustelu saa toisinaan samoja piirteitä. Nyt se on kulminoitunut hevosenlihaan. Ei koske minua, sanoo kasvissyöjä ja avaa ties-missä purkitetun papu-tomaatti säilyketölkin ja keittää ties-missä pakattuja nuudeleita jotka on lentokoneella kuljetettu maahan ja toimitettu rekoilla kaupan hyllylle. Hotel Sapiens -romaanin asukkaat syövät kemiallisesti tehtyä ruokaa eikä kukaan oikein tiedä mitä lautasella milloinkin on. Useimmat länsimaiset ihmiset syövät ravinnokseen aivan mitä sattuu. Mitä ja mistä ruokamme on oikein tullut?

Kurpitsan siemen on ihmeellinen tietopankki. Kun sen laittaa multaan, se tuottaa yhden kesän aikana moninkertaisesti painoonsa ja kokoonsa nähden ravintoa joka on ihmiselle hyväksi.

kurpitsan siemeniä

kurpitsan siemeniä

Naapurini pitää parvekkeellaan pientä hyötykasvimaata, tänä vuonna hän kuulemma aikoo kasvattaa siellä kurpitsoja. Minä nostan vanhan räsymaton ja muut talvipeitteet parvekkeella olevan tulppaanitarhan päältä pois jotta aurinko voisi kaataa valoa uinuville sipuleille ja lämmittää talven kohmettamaa multaa. Pian pääsee taas palstalle multahommiin. Jokainen kevät ja kesä on erilainen, mutta puutarhahommiin ei väsy…kukat, yrtit, tuoksut…ja kaikki ne ihmeet…kauneus.

Viime kesän muistoja

Viime kesän muistoja

Mainokset