Puutarhanpito on fyysisesti raskasta, ja juuri sopivan raskasta. Tähän kiintyy eikä hennoisi luopua ja päästää irti.

Satoisa sipulivuosi, istukkaita oli puolet enemmän kuin viime vuonna. Viimeinen sipuli pilkottiin helmikuussa ja ostin silloin kaupan sipulia. Ovat keväällä tosi huonoja, eivät maistu miltään.

Käyn palstalla vain hakemassa sen mitä sieltä on enää saatavissa: muutama kilo kurpitsaa. Viimeiset. Pienoisia ovat, mutta kyllä niistä jotain saa ruokavarastoon.

Savimulta oli tahmeaa ja tarttui kiinni kengänpohjiin, housunlahkeet kostuivat. Haisi pyörryttävän väkevälle. Mätäneville raadoille.

Kaivon viereen oli joltakulta pudonnut puutarhahanska, nostin sen kaivon kannelle. Pesin jääkylmällä vedellä kastelukannut ja muut puutarhakalut. Jokunen etana roikkui haranvarressa ja kastelukannun kyljistä niitä sai naputella useampia pois.

Kukat hehkuivat kaikki yhdessä. Vein kimpun kotiin. Ensi vuoteen! (mutta ehkä jossain muualla on plantaasini)

syyskuu hehkuu

irish eyes

tulista lempeä

värejä kotona

Mainokset