lehtokotilon nautinto

Olen hyväksynyt teidät, suostunut teidän ahneeseen valloitukseenne. En ymmärrä, enkä tunne mitään halua ymmärtää teidän pakkomielteistä haluanne tuhota kaikki minkä olen kehoni voimilla laittanut alkuun ja vain toivonut etten saisi silkkaa pötyä pöytään vaan ruokaa. Hyvää ja  kunnollista ravintoa. Sitä ei tule eikä ole, koska teillä ei ole kuin samanaamakulttuuri.

etana-art

Olen seurannut teidän täysin estotonta sikiämistänne ja jakautumistanne sekä samuutenne kollektiivista toistoa, ja minua inhottaa se lajityypillinen ominaisuutenne monistua, vain samoiksi. Samiksiksi. Loputon ahneutenne ja täysin kyltymätön röyhkeytenne elää kaikkien palstakasvien luona, tuhoaa ne. Se saa minut lievän sekasorron ja pienehkön surun valtaan. Otan talteen sen minkä jäljelle jää. Maissit ovat kohta valmiit poimittaviksi, muutaman päivän sisällä.

tuulentunut sokerimaissi

Ruts. Ruks. Ruts. Ruks. Palstakenkien alla rusahtelee, vaikka asettaisin askeleeni kuinka vain. Joka askeleella tiedän, että nyt joku kuoli. Nostan porkkanat maasta.

Nämä pääsevät keittoon.

Istun ja katselen kukkien hiljaista keinumista illan valossa. Sirkat sirittävät, on eräs elokuun ilta. Ympärillä hehkuvat värit.

ringblomma

unikko

Mainokset