Keskellä yötä istun ikkunan ääressä ja katson valomerta kaupungin ympärillä, kaukana jymisee kuin suuri sotajoukko piirittäisi kaupunkia. Pelottaa. Tätä tunnetta saavat kokea ne ihmiset jotka elävät sodan ja väkivallan täyttämissä kaupungeissa viikkoja, kuukausia vuosia tai pakenevat henkensä kaupalla.

Munakoiso kukkii, sitkeä sissi.

Lidia Ginzburg kertoo Leningradin piirityksen päiväkirjassaan siitä mitä ihmiselle tapahtuu sellaisissa oloissa. Kaikista ei tullut petoja toisiaan kohtaan, vaikka monista tuli, jotkut säilyttivät ihmisyytensä ja sivistyksensä. Sanotaan, että vaikeissa oloissa ja tilanteissa maskit putoavat ja esille tulee vain se, mitä ihmisessä todella on.

Red Kuri – talvikurpitsa

Istun sisällä ja on keskiyö. Tiedän, että se on ukkonen joka tekee taivaan kirkkaaksi, ja tiedän että se loppuu. Lopusta pitää huolen myös etanoiden olutseura. Tyhjensin palstan etanabaarit ruumiista, joita olikin iso läjä. Kaadoin uudet juomat tiskille. Siivosin palstaa ja olin paremmassa kuin hyvässä seurassa lauantaina, tutkittiin niittykukkia.

Maissi

Tänään istuin pitkään palstalla. Siellä ihmisestä katoaa kaikki epäoleellinen ja puutarhurista tulee osa jotakin suurempaa. Suhde elämään muuttuu kevyemmäksi. Puutarhuri on osa jotain ihmeellistä, ihmettä. Hän on sen mahdollistaja ja tärkeä osanen tuota luomisen tapahtumaa. Tätä on luovuus. Arvaamattomuutta, ennakoimattomuutta. Läsnä se jolla ei ole nimeä. Kuten kirjallisuudessa, siinä on oltava se näkymätön, se kolmas, se jolla ei ole nimeä.

Sipuli

Mainokset