Pyhän Swithuninpäivän aatto. Tänään oli sateeton päivä, toivottavasti myös huomenna. Ellei, niin sitten sataa 40 päivää huomisesta eteenpäin. Pilvet olivat kuin lapsuuden kesäpäivänä: suuria ja valtavia olentoja jotka liikkuivat taivaan sinessä kuin puhtaan valkoisiin puetut kuninkaalliset. Juhlallisesti. Kaikkien puutarhureiden pyhimystä juhlittiin palstalla juomalla coca-colaa ja kotiin palattua syömällä kääretorttua ja jäätelöä. Ja juomalla lisää coca-colaa.

Red Kuri – talvikurpitsa. Ihmiskunnan ensimmäinen säilyketölkki valmistumassa.

Pyhä Swithun sentään! Palstalla olivat rikkaruohot riehaantuneet. Se mikä näytti viikko sitten pieneltä ja täysin harmittomalta, oli kasvanut viikossa 20-30 cm pitkäksi, tiheäksi viidakoksi. Viime viikonloppuna tehty putsausurakka oli kadonnut jäljettömiin.

Rikkaruohot peittivät myös etanaravintolan pöydät ja tuolit (kivet) sillä seurauksella, että palstalle oli pesiytynyt pariin kolmeen paikkaan oikein iso populaatio otuksia jotka olivat ahmineet ainakin härkäpavun lehtiä. Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta.

Kiitos vaan, teidän säätutkaimienne mukaan huomenna on pouta, mutta ikävä tehtäväni on häätää teidät kauemmaksi. Kannoin siis etanoita pois ja siivosin palstaa neljä tuntia.

Tervetuloa illalliselle! Harakat, varikset tai keitä olettekin jotka olette käyneet etanaillallisilla. Nyt ravintola on taas raivattu esille ja pöytiäkin on enemmän. Tulkaa pliis pian.

Kaunis tuntematon

Muutoin kasvit ovat pitäneet kosteasta ja tasaisen lämpimästä säästä. Red Kuri kukkinee kohta ja peruna. Sipulit alkavat olla jo nyt valtavan kokoisia.

Palstan viereisellä niityllä kukki monenmoiset kukat, seassa liitteli jokunen valkoinen perhonen ja kimalaisia. Sen kauneus oli ilo silmälle, sielulle.

Kaunis tuntematon (2). En tunne niittykukkien nimiä, mutta tämä oli erityisen kaunis.

Palstatien vieressä kasvoi tämä, vanha tuttu, silmä muistaa, mutten muista nimeä.

Mainokset