Tänään ukkonen jyristeli lähempänä Poria, se kerrottiin radiosta ja kyllä minä sen kuulin, vaikka ihminen toisti sen ääneen minulle. Se ei tullut tänne asti, mutta satoi. Rajusti. Minä makasin parvekkeella ja kuuntelin sadetta ihmisen kanssa. Persilja, sitä meillä myös kasvaa. Ihmeellistä ettei sitä ole mainittu.

Minulla on parvekkeella kolme makuupaikkaa tai oikeastaan neljä. Korituoli, räsymatto ja tämä keltainen puuhka, se neljäs on korituolin alla. Nukun täällä myös toisinaan öitäni. Tomaattien kanssa. En tiedä nukkuvatko ne, eivät ainakaan sillä tavoin kuin kissat tai ihmiset. Eivätkä kuorsaa kuten ihmiset. Kuulemma minäkin kuorsaan, mutta siitä en halua kuulla enkä kertoa mitään. Tänään uni maittoi, eilinen palstapäivä oli niin puuhakas.

Kissanmintusta vähät välitän, en tajua millään että miksi sitä kutsutaan kissojen mintuksi. Sen tuoksu on vastenmielinen. Tomaattien lehdet tuoksuvat väkevälle, mutta ei lainkaan niin inhottavalle. Ne huojuvat korkealla pääni yläpuolella ja minusta tuntuu turvalliselta olla niiden lähellä. Olen seurannut niiden kasvamista joka päivä. Kovin ovat kasvaneet. Yksi niistä on ihmiseni korkuinen. Nämä matalammat miellyttävät esteettistä tajuani enemmän.

Parhaat päiväni   parvekkeella. Nämä ovat niitä päiviä ja asioita joista voisin hyvin kirjoittaa muistelmiini. Tai sitten kirjoitan parvekepuutarhakirjan, jossa huomioidaan Kissa. Isolla k-kirjaimella. Ei  yhdessäkään niistä puutarhakirjoista joita ihmiseni on koko kevään lukenut hartaasti ole kissan kissaa. Kuinka ihmeessä se on mahdollista? Kysyn vaan.

Mainokset