Hellänlämmin helluntai jätti jälkeensä muutaman kylmän päivän. Sateen ja tuulen joka vihloi iltaisin, kokonaisen kerrostalon luissa ja ytimissä. Tihkuisena sunnuntaina kävin kahden sateen välitilassa palstahommissa. Oli pyhäpäivä, ei ristin sielua missään. Lepopäivä pyhitettiin liukastelemalla märässä savimaassa.

Kuuntelin sateen ropinaa illalla ja ajattelin, että ellei pian lämpene, niin onko tässä sitten hankittava pieni lava parvekkeelle ja kasvatettava loput taimet siinä. Saisi melkoisen viidakon parvekkeelle. Palstalla munakoisot olivat kärsineet koleasta ilmasta ja taputtelin multapeittoa hieman enempi ympärille, mitään harsovilttiä eivät saaneet. Kylmä karaisee kummasti, yhtä sun toista.

Keskiviikkona pilvet olivat kuin pullea valkoinen vaahto jota oli pursotettu sinne tänne. Valkea vaahto seilasi tyynenä taivaan sinessä. Ja aurinko töllötti kaiken keskellä kuin kiinankeisari.

Olisin ihmisvihaaja mikäli viettäisin ison osan elämästäni nettimaailmassa. Kun aloittaa päivänsä muiden ihmisten parissa, juotuaan aamukahvit kuudelta aamulta ja palattuaan kotiin illansuussa, niin sitä istuu mielellään vain tomaattitarhassa ja lukee. Uskoo ihmisiin, rakastaa monia. Arki-iltaisin ei tule mentyä palstalle, mutta lauantaina menin. Mylläsin siellä kuusi tuntia ja multapeiton alle pääsivät maissintaimet sekä talvikurpitsan taimet (red kuri). Tuli mieleen tieto ja ymmärrys. Se hiljainen tieto, ei se ääneen lausuttu.

Kävellessään ei mieti kuinka jalkoja pitäisi liikuttaa jotta pääsisi eteenpäin. Polkupyörällä ajaessaan ei muista kuinka tuskallista oli opetella sekin taito. Hyvä leipoja ei mittaa eikä punnitse aineita vaan tietää näppituntumalta milloin taikina on sopiva. Onnistuu, miltei aina. Jos leipojalta kysyy, että miten oikein teit tämän, hän ei löydä sanoja, mutta osaa näyttää sen.

Hiljainen tieto kääntyy hankalasti sanoiksi. Sitä ei voi siirtää sellaisenaan toiselle ihmiselle, siksi tietoyhteiskunta on yhdenlainen harha; tiedosta, taidosta tai ymmärryksestä. Mestari ei sano oppipojalle, että minä osaan ja tiedän vaan näyttää mitä osaa (kaikkea ei mestaritkaan osaa) ja miten hän sen tekee. Jakaa aarteensa. Hiljainen tieto ja taito siirtyy vain siten.

Siksi sitä ei löydä netistä eikä guuglettamalla.

Palstalla kaikki kasvaa, kuten partsillakin. Lämmin ja leppeä ilmanala antaa vauhtia. Palstalla alkaa pian kitkentäkausi, myös rikkakasvit kasvavat hyvin kananpaskalla lannoitetussa maassa. Täytyy vähän avittaa niitä jotka uhkaavat tukehtua väkivahvojen alle.

Mainokset