…tai sen alku.

Tomaatintaimet ovat jämäköityneet. Ne ovat jo noin kymmensenttisiä, vielä hyvin huteroita ja hentoja, mutta saavat jo ulkoilla parvekkeella. Ulkoilma voimistuttaa niitä. Ihmisen osa on ainoastaan huolehtia, että niillä on sopivasti lämpöä ja valoa, hyvä multa sekä sopivasti tilaa kasvaa. Tätä toivoisi useimmille elollisille olennoille, ihmiset mukaan lukien.

Kun pitää huolta, että olosuhteet ovat kaikin puolin suotuisat, niin luontoäiti hoitaa loput, myös kesällä palstalla. Siksi tavakseni on syksyllä tullut jakaa satoa myös heille jotka eivät kuulu omaan pienkotitalouteen. Luonto ei toimi markkinatalouden lakien mukaisesti, se ei myy vaan jakaa ilmaiseksi. Sitä rikkautta ja runsautta mitä ihmisetkin voivat jakaa toisillensa. Monet tärkeät elämänasiat ja rikkaudet eivät ole kaupanhyllyllä, mitattavissa vain rahassa.

 

Blackcherry -kirsikkatomaatin parivaljakko samassa purkissa. Ei ole niin yksinäinen olo.

Amishtomaatin taimi, sirkkalehdet näkyvät aivan kuva alareunassa. Kellastuneina.

Amishtomaatti: "Tässä me nyt odotellaan, että päästäis sisään yöksi, kiikuta vaan meitä joka päivä, ulos ja sisään, ulkona virkistyy, mutta yöllä on vielä liian viluista meille."

 

Mainokset