Blogi sai Lauralta tunnustuksen ja haasteen johon vastaaminen vei aikansa. Kiitos Laura.

Käytän arvokasta aikaani tällä hetkellä muihin/moniin toimiin ja hankkeisiin, joten blogimaailma jää vähiin. Puolenaarin palstani odottaa kevätkyntöä ja siemenet itävät ikkunoilla. Pääsiäispyhinä on parvekepuutarhan kevätkunnostuksen aika.

Tunnustukseen liittyi kysymyksiin vastaaminen.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Kasvitieteelliset puutarhat ovat innoittavia paikkoja. Turun kasvitieteellisessä käyn säännöllisesti, erityisesti talviaikaan siellä kokee ja näkee ihmeellisiä asioita. Nyt keväällä kun ulkopuutarha alkaa heräillä, siellä on oikein hauska käydä.

Kaikenlaiset kasvitarinat ovat loputtoman mielenkiintoisia. Ei ainoastaan kasvitieteelliset kertomukset vaan myös ne kasvitarinat joilla on kiinnekohtansa ihmisen elämään.

Alan kirjoista on ollut myös paljon iloa. Hyviä ja hyödyllisiä kirjoja aion myös jatkossa vinkata. Aiemmin mainitsemani parvekepuutarhurikirja on esimerkiksi oikein hyvä opus sekä aloittelijalle kuin  myös pidempään asian parissa puuhanneelle.

Kaupunkipalstanpito ja innostus siihen alkoi kun elämä antoi lahjan: mahdollisuuden pitää palstaa. Annoin pikkusormeni puutarhahalulle ja se vei koko käden. Eräiden taitavien multasormiystävien kokemus ja tieto sekä seura on ollut hyvin merkityksellistä.

Puutarhurielämä ja kasvien kanssa puuhailu on hyvin palkitsevaa ja riemullista.  Blogi syntyi siksi, että puutarhablogit ovat sananmukaisesti puutarhablogeja. Olen isosti kiitollinen kaikille joilla on palsta tai puutarha sekä heille jotka kerkiävät niistä kirjoittaa. Suuri tai pieni puutarha tai palsta, – ei koolla ole väliä, vaan innostuksella ja halulla.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Siemen joka itää ja kasvaa. Se on aina ihme. Suuri ihme. Ja huonekasvit jotka sitkeästi jatkavat elämää kotona kanssamme ja tuovat iloa.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Karkeasti sanottuna:
Paska on arvokasta. Sen avulla saa puutarhan kuin puutarhan kukoistamaan.

Filosofisemmin sanottuna:
Puutarhatyössä unohtaa itsensä. Ei hämärrä tajuntaa kuten niin monet muut asiat mitä ihminen harrastaa ja joita ei tarvinne luetella.Puutarhanhoito täyttä zeniä: nykyisyyden kokeminen saavutetaan spontaanin ja keskittyneen tekemisen kautta. Tekeminen sujuu aivan itsestään. Siksi puutarhahoidosta saa virtaa. Kasvit tekevät ihmiselle hyvää. Lisäksi luonto hoitaa ihmistä kauneudellaan ja ihminen on luonnossa sen antamilla ehdoilla.

Haaste on jaettava eteenpäin. Jokainen joka haluaa pohtia näitä kysymyksiä saa ottaa tästä haasteen itselleen. Laitan tämän nyt kolmelle varsinaiselle puutarhablogille joille ei ole tätä tunnustusta vielä ojennettu, jatkakaa ja jakakaa eteenpäin. Olkaa hyvät!

Akileija: Akileijat – nuo hurmaavat viettilijättäret

Kuje: Kujeita ryytimaalla

JA: Siirtolapuutarhaelämää

Mainokset