Viimeinen oman maan sipuli pilkottiin ja syötiin kaksi viikkoa sitten. Tulevana kesänä on istutettava enemmän ainakin sipulia. Ne ovat paljon maukkaampia kuin kaupan kuivahtaneet ja usein täysin mauttomat sipulit. Muuta syötävää on vielä pakastimessa sekä jääkaapissa.

Pidin palstatuunauspäivän samalla kun leivoin kurpitsa-sämpylöitä (ohje alla). Luin hartaasti läpi siemenluetteloita ja selvitin erilaisten kurpitsojen ominaispiirteitä. Kurpitsa on varma kasvi, tuleepa kesästä minkämoinen tahansa. Sääolot vaihtelevat, se on selvä. Yksikään kesä ei ole toisen toisinto.

Tämän kesän palstahommiin vaikuttaa pari muuta urakkaa joille on jaettava aikaansa.

Työttömällä ei ole lomaa. Jos sitä pitää, siitä ei kannata kertoa. Riemuiten ei riennetä lomailemaan, ja mikäli sellainen tarve tulee hiivitään huilaamaan salaa sekä hyvin salaiseen paikkaan. Ja sieltäkin hipsitään aika nopsasti jatkuvasti tavoitettavaksi henkilöksi. Palstanhoito voi myös olla epäilyksenalaista toimintaa. Se voidaan tulkita ammatinharjoittamiseksi. ”Ette kai te myy niitä tuotteita”, kysyttiin kuuleman mukaan jo yhdeltä toimeentulonsa kanssa kamppailevalta.

Tämän toiminnan epäilyksenalaisuus ei kuitenkaan saa minua pysymään poissa palstahommista. Erilaiset kurpitsat, peruna ja sipulit tulevat olemaan keskeisimpiä kasveja ensi kesänä. Kaikki muu rakentuu tämän ympärille.

Palsta elää viljelijän mielessä, talvellakin. Pian alkaa tulppaaniaika, ja niiden mukana kevät…

KURPITSA-SÄMPYLÄT

5- 6 dl nestettä (puolet kurpitsasosetta ja puolet esimerkiksi maitoa).
50 gr hiivaa
7-8 dl jauhoja
öljyä
suolaa
ripaus sokeria

Laitoin noin puolet kurpitsasosetta ja puolet maitoa kattilaan. Lämmitin sen kädenlämpöiseksi ja murustin hiivan joukkoon. Lämpöiseen nesteeseen lisäsin ruokalusikallisen tummaa luomuruokosokeria joka on tuotettu reilun kaupan hengessä. Sokerin voi korvata myös lurauksella siirappia. Ja sitten lisäsin teelusikallisen suolaa. Sokeria ja suolaa tarvitaan paitsi maun vuoksi, niin sen vuoksi että ne herättävät hiivan.

Alustin jauhot nesteeseen. Taikina saa jäädä hieman löysäksi. Jauhoina omat sekoitukset (esimerkiksi: vehnää ja ruisjauhoja) tai valmiit sämpyläjauhosekoitukset. Taikinan sekaan voi lisätä myös erilaisia siemeniä tai jyviä. Aivan lopuksi lisäsin taikinaan öljyn. Se voi olla mitä tahansa: voita tai margariinia tai öljyä. Laitoin suomalaista rypsiöljyä, noin ¾ dl. Korjaus myöhemmin: ei sitä öljyä noin paljon ollut. Loraus. Eli ehkä noin 1/2 dl.

Taikina saa kohota tunnista kahteen vedottomassa paikassa, mielellään pyyhkeen alla. Jauhotetulla alustalla ja jauhoisin sormin pyöritellään sämpylät. Voidellaan vedellä. Paistolämpötila: 200 – 220 astetta. Paistoaika: 15-20 min.

Mainokset