Kuuteen päivään en ole käynyt palstalla. Ellei ole ollut töitä niin sitten on ollut muuta, ja se muukin on ollut välttämätöntä elämän kannalta. Taivas on satanut maahan kaatamalla, ainakin parina päivänä, ja aivan samoin kuin ihminen joka itkee niin paljon ja niin kauan ettei hän usko kyyneltensä koskaan loppuvan, – eivätkä ne kyllä itkemällä lopukaan, eivät pilvistäkään. Mutta itkunsa itkenyt ihminen on kuin vedestä virkistynyt kasvi.

En meinannut uskoa silmiäni palstalla, se on taas ihan toinen maailma. On ollut koko viikon niin kuuma, että iho on tuntunut kuumalta nahkapuvulta, ja en pidä liian kuumasta, en ilmasta joka on jo aivan liian paksua hengittämiseen. Öisin unet tulevat kuumasta kosteudesta sakkaisiksi, vaikka sitä nukkuu aivan alasti ja tuntee yöilman kosketuksen iholla. Sänky on nimittäin siirtynyt sellaisen saunan lauteille jossa ei ole ikkunaa mistä raikas ulkoilma virtaisi sisään.

Eikä kukaan ei laula. Osa linnuista on jo pakannut reppunsa, poikaset ovat kasvattaneet siipensä, ne ovat jo muualla, eivät piittaa vähääkään, lähtevät noin vain, sanon kissalle joka on asettunut palstan kulmaan, siihen maissien viereen. Istuu ja kääntää päänsä taivasta kohden ja vetää sieraimillaan sisäänsä jotakin sellaista tästä maailmasta josta ihminen ei tiedä yhtään mitään, ja vähät välittää ihmisestä, ainakaan tuon autuaallisen hetken ajan.

Löysin jättisuuren kesäkurpitsan joka oli muutama päivä sitten vain kämmeneni mittainen kapea paksuhko tumman vihreä mato, mutta nyt se oli liki puolimetrinen ja painoi varmaankin kolme, ellei miltei neljä kiloa. Kurpitsojen alkuja on paljon. Ruusupapu kukkii ja rakastavaiset (härkäpapu ja rosa munda) elävät ikään kuin maailmassa ei muita olentoja enää olisikaan kuin vain he ja heidän kesäinen romanssinsa, vaikka heidän yllä kisailevat valkosiipiset pienet perhoset.  Enkä sano ääneen sitä minkä tiedän olevan edessä, koska en halua olla ilonpilaaja ja sitä paitsi, eihän heidän onnensa vie minulta mitään, pikemminkin aivan päinvastoin.

Huomenna pidän pitkän palstapäivän. Ja vähät välitän uutisista joilla ei ole koskaan mitään hyvää kerrottavaa maailmasta, eikä ihmisestä.

(Josta ei tule mitään, koska sadepilvet, taivaallisen rymistelyn kera, pysyttelevät koko päivän taivaalla. Vasta myöhään iltapäivällä vähän alkaa rakoilla, mutta töminä ja jyminä kuuluu yhä korkealta.)

maissi on kasvattanut vihneen

ruusupapu kukkii ja kiipeilee

ruusupavunpunainen

iso kesäkurpitsa vasemmalla ja oikealla noin 20cm pituinen, sellainen normimittainen kurpitsa.

Mainokset