Stadireissulla voi myös viettää päivän palstalla. Voi juoda stadikaverin kanssa kahvia Airamin termoksesta, kääriä eväsleivät voipaperista, juoda vettä hanasta joka on maasta nousevan putken päässä,  ja tietenkin, voi vaihdella kuulumisia sekä kuulla juttuja; kuinka yhdeksänkymmenvuotias vähän ennen lähtöään käy kääntämässä maan, ja sitten yhtenä päivänä, sydän vain lakkaa lyömästä. Palstalle tulee joku toinen joka nostaa käsiensä väliin ensimmäisen kesäkurpitsansa lehden alta ja hymyilee hymyä joka on enemmän kuin Naantalin aurinko tai Hangon keksi. Hymyillessään hän pyyhkii kurpitsan kyljistä multaa, laittaa sen helläsormisesti reppuunsa ja vilkuttaa heiheit mennessään. Harmaan pusakan selkämys keinuu yhä kauemmas kaikenväristen kukkien keskellä, ja katoaa silmien maisemaan. Hörppäämme kahvit loppuun ja stadikamu jatkaa palstapuuhiaan, minä otan pari kuvaa.

Mainokset