Kun tulin saunaretkeltä piti taas mennä palstalle. Ei mitään varsinaista asiaa. Siellähän ne vain kasvavat, omaan tahtiinsa.

Seisoskelin siellä autiudessa, koska juhannuspyhinä ei kukaan ole palstalla. Kitkin enimpiä, sieltä ja täältä, pääasiassa vain tallustelin ihmettellen. Vettäkin on satanut tämän alkukesän niin hyvin, että nämä eräät joista olin huolissani tuulen ja sademyräkän keskellä, vain näyttävät keskisormea huolilleni.

Niin sitä pitääkin !

Ystävärakas soitti Helsingistä ja selostin maissi- sekä auringonkukkien kasvuja. Hän vain tuumasi, kun tuntee pidemmältä juoksulta, etteipä olisi uskonutkaan että sinusta tulee eräänä päivänä maissinkasvattaja Turkuun. En minäkään olisi uskonut jos joku olisi sellaista joskus väittänyt.

Kolmesta maissista parhaiten pärjäävät kotona kasvaneet kaksi tainta, se kolmas, taimitarhaostos tököttää loukkaantuneena niiden kahden kanssa aivan kuin se miettisi, että tuleeko tästä kahden kauppa joka on kolmannen korvapuusti. Puhelen sille rohkaisevasti.

Katselin minä muitakin. Auringonkukat ovat ilmiselvästi päättäneet tehdä syksystäni runsaskukallisen. Ja se kummallinen siemenpussillinen Lidilistä, sekin lupaa sylin täydeltä kukkia.

Kiva.

Mainokset