Kaaliperhoset kisailevat kasvimaalla, aivan kuin valkoisesta sillkipaperista tehdyt pienet leijat lentäisivät ilmassa. On kuuma edelleen, mutta ei tunnu niin kuumalta kuin eilen, keho on kai tottunut eikä siis tunnu enää niin tukalalta. Leppeä kesätuuli käy iholla. Vähän kuin joku puhaltaisi hellästi. Linnut pitävät konserttiaan metsikössä. Kotimatkalla katselen kuinka jokirannassa ihmiset lojuvat penkeillä, nurmikoilla ja veneidensä kannella raukeina kuin helteessä makaavat karvattomat leijonat. Ihmisessä ja kissaeläimessä on jotain samaa.

Maasta oli noussut uusia alkuja taas, ja menee tovi ennenkuin muistan mitä juuri tälle penkille, tähän riviin laitoin kun en ole merkinnyt niitä kuin suunnitteluvihkooni joka on kotona. Sunbrust, päättelen pienistä vihreistä aluista, koska muistuttavat ihan minkä tahansa kesäkurpitsan alkua. Siirrän pari auringonkukan tainta tilavampaan paikkaan. Pumppaan vettä kaivosta, kannan sitä palstalle ja kastelen. Ja katselen. Poltan pikkusikarin, enkä kaipaa mitään enkä ketään. Tuuli käy iholla, satakieli laulaa pitkään ja hartaasti.

 

 

Mainokset