Kasvimaatouhussa ei ole järjen hiventäkään. Kantaa nyt vettä joka ilta kasveille useita kymmeniä litroja, kastella ja kitkeä sitä pientä maapalaa kuin koko elämä olisi sen varassa. Kaikki vihannekset ja juurekset saisi paljon helpommalla vaivalla torilta tai kaupasta.

Homman juju ei olekaan siinä.

Kaivolla kävi tänään kova suhina, kun viime viikon lopulla vesiauton täyttämästä kaivosta alkoi taas pohja tulla vastaan. Tai pikemminkin alkoi tuntua, että vesi loppuu ihan kohta. Pumppu muuttuu silloin veltoksi ja sitä saa vinkuttaa melko pitkään ennen kuin sieltä nousee vettä. Entistä hillittömämmällä intohimolla kannettiin vettä palstoille.

Minä vein omasta kotikraanasta veden palstalle tänään(kin). Kaksi kuustoistalitraista vesitonkkaa. Huomenna käyn vielä hakemassa lisää vettä lähellä asuvan ystäväni luota ja kastelen maan oikein läpikotaisin, sen teen aina välillä. Koko kesän aikana on satanut vain pari kertaa siten, että maa on kastunut kunnolla. Osa kasveista kärsii sen takia. Mangoldi Bright Lights ja punajuuret ovat kasvaneet tosi hitaasti. Mutta lukemani mukaan se vaikein laji: valkoinen punajuuri (albina vereduna), se on itänyt ja kasvaa suht hyvin. Vein vähän lisälannoitusta kaikille kasveille tänään.

Tämä on hulluuden laji josta ei ole kenellekään haittaa, ja hyvin monille tämä tuottaa suurta iloa. Tästä, kuten muistakin hulluuden lajeista, tulee elinehto; elämäntapa, olemassaolon muoto. On huomattavasti haitallisempia hulluuden muotoja kuin kasvimaahulluus, eikä useimmista voi parantua. Ei tästäkään. Puhuttiin palstanaapurikaverin kanssa tänään jo ensi kesästä, ja kesä ilman palstaa on jo aivan outo ajatus.

Sellaista se on, kun tämä palstahulluus tarttuu.

Pari kännykkäkuvaa vielä.


Siellä se syntyy, kesäkurpitsa.


Häkäpapu (taka-alalla) ja peruna ovat hullaantuneita toisiinsa.

Mainokset