Kiitokset vesikanisterin valmistajalle, löysin kaksi oikein sopivaa. Kaksi kuusitoistalitraista. Ne jaksan kantaa palstalle kuin kameli, joka myös ottaa kannettavakseen vain sellaisia taakkoja jotka se tietää pystyvänsä kantamaan. Kameli, niin vieras eläin kuin se onkin, on kyllä tullut tutuksi lähinnä metaforina harkitsevaisuudesta ja kestävyydestä. Ja sitkeydestä, kuuliaisuudesta ja vaatimattomuudesta: ”helpompi on kamelin mennä neulan silmästä läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen.”

Ostan kaksi kanisteria ja menen palsta-alueen lähellä olevalle huoltoasemalle täyttämään ne. Kannan täydet kanisterit auton takapyörien eteen ja niitä kantaessani tulee mieleeni, että samalla voisinkin käydä pesemässä auton. Käyn ostamassa pesukortin ja palaan autolle. Käynnistän auton ja peruuttaessani kuuluu outo tussahdus. Kanisterit ! Onneksi peruutin varovasti, sain ne vain nurin ja toinen kanisteri oli mennyt vähän ruttuun. Lujaa tekoa. Kiitän mielessäni valmistajaa uudestaan.

Kahden kuusitoistalitraisen vesikanisterin kantaminen muutamia satoja metrejä ei tunnu sen raskaammalta kuin kahden kymmenlitraisen kastelukannun kantaminenkaan. Ehkäpä käsivarteni ovat voimistuneet tässä parin kuukauden palstahommassa. Tapaan toisen palstalaisen tyhjällä kaivolla, ja hän kertoo että täällä on käynyt varkaita. Lähinnä ilkivaltavarkaita, vai maistuuko varastettu peruna paremmalta kuin ostettu ja mitä varkaat todella tekevät muutamilla puutarhatyökaluilla?

Helteet jatkuvat, aina vaan, mutta ti-ke on luvassa ukkosta. Se tietää sadetta. Toivottavasti, koska jään hoitovapaalle ja kasteluhomma jää muiden harteille.

Mainokset