Nilviäiset ovat varmistuneet lehtokotiloiksi jotka sikiävät hirmuista vauhtia, pellon laidalla oleva oja on jo nyt niitä täynnä. Mietittiin hävittämisoperaatiota palstakaverin kanssa, hän oli nuijinnut niitä hengiltä satoja jo, mutta se ei auta koska kuollut kotilo on toisille kotiloille herkkua. 

Mennyt talvi oli varsin hyvä lehtokotiloille. Paksun lumipeitteen alla niiden oli hyvä talvehtia. Suomessa se elää maan eteläpuoliskolla, etupäässä rannikkoseudulla lehtomaisissa metsissä ja puutarhoissa. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Siili on sen luontainen vihollinen. Joten useampikin siili saisi nyt paikan !

Karkean suolan ripotteleminen niiden niskaan on joidenkin lähteiden mukaan hyvä hävittämiskeino, sekä etikkavesi. Hiekasta, tuhkasta, kalkista, piimaasta ja/tai munakuorista voi rakentaa kulkuesteitä palstalle. Taidan viedä merisuolaa palstalle huomenissa ja kissanhiekkaa…

(kuva ei ole oma, on otettu netistä, lähde ei tiedossa)

Paitsi ”etana”jahtia, niin laitoin loputkin punajuuret ja toisen mangoldilajin sekä unikot maahan.

– Yksi pitkä rivi punajuurien vieressä Mangoldia, Bright lights (väleissä hernettä).
– L-rivillä loput siemenet Valkoista punajuurta (Albina Vereduna) sekä punaista (Moulin Rouge), niiden välissä rivillä vähän retiisiä.
– Unikot omassa pikku keitaassaan.

Mainokset